Vastuuttomuus

Vastuullisuus oli viime vuoden ja jatkaa yritysmaailman kuumimpana trendinä. Julkisessa keskustelussa vaaditaan vastuullisuutta eri suuntiin, yritykset tekevät näkyviä avauksia vastuullisuuden puolesta, vastuullisuusraportointi kukoistaa ja media luo kuvaa vallitsevasta vastuuttomuudesta.

Samalla vastuullisuuden määrittely, ymmärtäminen ja mittaaminen on muuttunut mahdottomaksi. Vastuullisuutta erillisenä asiana korostavat tuntuvat yrittävän nähdä vastuuttomuutta kaikessa yritystoiminnassa. Vastuuttomuus kukoistaa suhteesta työntekijään, asiakkaaseen, ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Oma kokemukseni suomalaisesta johtajasta, yrityksestä ja omistajasta on täysin erilainen. En ole urallani muistikuvani mukaan tavannut yhtään vastuuttomasti toiminutta yritystä tai johtajaa. Johdamme aina erilaisten vaatimusten ja niukkuuden ristivaikutuksessa. Silti jokainen urallaan huipulle nousee, arvottaa ja arvostaa vastuuta yli kaiken muun tekemisen.

Postia ja Veikkausta pidettiin vastuuttomina ja niiden johtoa vaadittiin vastuuseen. Molemmissa tapauksissa selvisi johdon toimineen juuri niin kuin heiltä toivottiin. Valtio vaatii Veikkaukselta kasvavia tuloja ja hallitus Postilta tehokkuutta. Vastuuttomuutena näyttäytyvä toiminta olikin toimenpiteitä poikkeuksellisen haastavassa toimintaympäristössä. Eri asia on jossitella, voisiko yritys tai sen johto tehdä asialle enemmän.

Vastuullisuuden arvioinnissa pitäisi päästä askel pidemmälle tarkastelemalla yritystoiminnan kokonaisvaikutusta. Verotuloja, työllistämistä, arvoa omalla omistajille ja suhdetta toimintaympäristöön. Hölinä vastuullisuudesta näyttäytyy viherpesun kaltaisena mainostemppuna ja irrotettuna yrityksen ja sen omistajien kokonaisvastuusta yksipuolisena näkökulmana monimuotoiseen asiaan. Ehkäpä voisimme rakentaa Balanced Scorecard -tyyppisiä mittareita arvioimaan yrityksen kokonaissuoritusta. Siten vastuullinen omistaja, sijoittaja, työntekijä ja asiakas voisivat itse päättää jaloillaan ja lompakollaan, miten vastuuttomana yritystään pitävät. 

V