Arvoa

Täytyy myydä, palvella asiakasta, yrittää, luoda kassavirtaa, huolehtia henkilöstöstä, kasvaa, kehittyä jne. Ja lopulta – luoda arvoa.

Arvon luominen on aina synteesi oikeita asioita oikeaan aikaan oikeassa järjestyksessä ja paikassa. Ehkä juuri siksi arvon luominen on niin vaikeaa ja usein sattumien ja osaamisen lopputulos.

Vaikeaa on myös arvon ajattelu. Haluan tätä, tuota näin ja rahoitan, toteutan ja saavutan sen noin. Tuntuu, että tämän kaltainen järjestelmällisyys on todella harvinaista. Haaveilemme, visioimme, suunnittelemme, mutta harvoin kohtaan päättäväisyyttä arvon kasvattamisessa.

Miksi arvon ajatteleminen on niin vaikeaa? 

Onko se kuitenkin niin, että arjessa tallaamme tuttua polkua, ratoja ja teemoja eteenpäin, vaikka aina olisi yllätyksiä täynnä olevaa umpihankea tarjolla? Vai onko se vain logiikan vastaista aloittaa lopputuloksista ja sitten miettiä keinot perille? Jossain muualla lopputuloksista aloittaminen tuntuu paljon luontevammalta kuin liiketoiminnassa.

Olisiko johtaminen helpompaa jos suunnittelu alkaisi lopputuloksista? Tai jos suunnittelulta vaadittaisiin aidosti hyvät suunnitelmat lopputulosten saavuttamiseksi? Pitäisikö työpaikkoja tai ”päitä” laittaa pantiksi vai keskittyä pohtimaan arvoa, joka on tehtävissä ja suunnitelmia, jolla aidosti päästään perille. Ainakin itselleni haastavia kysymyksiä.

En taida tunnistaa lähipiiristäni ketään, jonka arvonluontiin tähtääviä tavoitteita tunnistaisin. Moni haluaa vaurastua, osa maailmalle, jotkut vapaalle jne. Mutta en taida tietää ketään, joka olisi pannut tavoitteelle arvon, hinnan, aikataulun ja keinot.

Olishan se siistiä, jos meillä kaikilla olisi suunnitelma tulevalle viidelle vuodelle ja voisimme vertailla ajatuksia, tapoja, lähtökohtia ja tavoitteita. Eihän määränpää ratkaise vaan matka. Jokaisesta päivästä voisi nauttia yksi kerrallaan hyvän tarinan ja matkan varrella.

V