Työelämäpeli

Monet minut tuntevat tietävät suhtautuvani aika intohimoisesti ja tunteella työelämään. Kaikista määritelmistä olen ehkä kuitenkin eniten yrittäjä kokovartalomääritelmällä.

Eräs arvostamani tuttu totesi yritystoiminnan olevan aikuisten ”pelejä.” Lainausmerkeissä siksi, ettei väärää, halventavaa konnotaatiota ajateltaisi tässä ja nyt.

Hän tarkoitti sitä, että kaiken stressin, ongelmien, haasteiden ja mahdollisuuksien keskellä johdon ja omistajien tulisi osata nähdä itsensä myös ihmisinä eikä vaikkapa kaksikymmentäneljäseitsemän yritystä ajattelevana omistajana tai toimitusjohtajana.

Ajatuksen taustalla olis siis huoli jaksamisesta, jatkamisesta ja siitä, että asioista kasvaa liian subjektiivisia jos ne ovat aina mielessä ja mielenpäällä. Hyvä ajatus olisi osata irrottautua työelämäpelistä päivittäin ja ainakin hetkeksi jokaisena vuorokautena.

Churchill kuulemma totesi toisen maailman sodan aikana jokaisena iltana ”bollocks” ja vaipui jonkinlaiseen uneen vaikka maailma oli tulessa. Näin hän pysyi toimintakykyisenä tehtävässä, joka tuntuu ihmisenä mahdottomalta.

Olen pohtinut asiaa ajan kanssa ja idea on mielestäni hyvä. Työelämää, omistajuutta tai johtamista ei halvenna se, jos sen mieltää aikuisten pelinä. Jokaiseen peliin ja siinä kehittymiseen kuuluu lepo, palautuminen, jatkuva kehittyminen ja muutkin elämän asiat.

Eli ei muuta kuin pitämään itsestä huolta ja ymmärtämään, että vaikeimmatkin karikot ovat vain osa peliä. Hyvässä pelissä riittääkin jännitystä, yllätyksiä ja voittoja tappioiden lomassa.

V