Opetuksen tulevaisuus

Tunnistamme oppimisen muuttuvan ja opetuksen laahaavan perässä.

Kaikessa oppimiseen liittyvässä pitäisi päästä muuttuvan maailman mukana opetussuunnitelmista oppimissuunnitelmiin. Onneksi Suomessakin on aiheen ympärille hyvää yrittämistä ja liikehdintää. Pääsin itsekin osalliseksi asiaa pohtimaan orastavan hankkeen ympärille.

Antauduin pohtimaan omaa versiotani tulevaisuuden opetuksesta. Älykkään ympäristön tuottaessa lähes kaiken valmiin informaation opetuksen tehtävä tulisi olla kehittää meitä ihmisinä, ajattelijoina, työntekijöinä ja osana erilaisia ryhmiä. Opettajista kasvaa tiedon siirtäjien sijaan taitojen kasvattajia.

Miten sitten toimii tulevaisuuden oppilaitos, yliopisto tai johtajakoulutus? Haluaisin nähdä ja uskoa oppimisen kehittyvän vaikkapa tälläisten periaatteiden mukaisesti. Oppiminen on aina ollut ja tulee olemaan kasvavissa määrin henkilökohtainen prosessi. Tehdään siis kaikin keinoin oppijasta vastuullisempi ja kypsempi ihminen oman osaamisensa ja markkina-arvonsa kehittämiseen.

Tulevaisuuden opetus luo haasteita.

Asia, kurssi tai opetus muodostavat kysymyksen, tehtävän tai toimeksiannon. Valittu pulma yhdistää erilaisia taitoja, tehtäviä ja toimenpiteitä asian ja ratkaisun synnyttämiseksi. Ihmisen on todettu jo oppivan enemmän tekemällä kuin pelkästään kuuntelemalla tai lukemalla. Tulevaisuuden oppiminen yhdistää tekemisen yhdessä ja erikseen omia taitoja hyödyntämällä ja kehittämällä.

Oppilaat valitsevat vapaasti mihin haasteisiin haluavat oppimisen aikana ryhtyä. Valitsemalla eri aiheita oppilaat luovat ryhmiä haasteiden ympärille. Ryhmät täydentävät oppimishankkeita siihen sopivilla mentoreilla tai opettajilla, joiden tehtävä on oppimissuunnitelmien valmisteleminen. Ryhmä yhdessä rakentaa oppimiselle elinkaaren. Oppimisen sisältö, muoto, aika, työkalut ja paikka rakentuvat monimuotoisesti ryhmän ja sen yksilöiden tarpeiden mukaan. Oppimisesta kasvaa matka tuntemattomasta tutuksi ja uudeksi ymmärrykseksi. Oppilaat tilaavat ja saavat oppimismatkoja aiheisiin osaajilta, toisiltaan ja ympäristöltä oppia ammentaen.

Opetamme liian usein antiikkisilla menetelmillä. Oppilaat istuvat luolissa yhtä oppinutta yhä kuunnellen. Tai ammentavat tietonsa staattisesta materiaalista itseensä ahtaen. Opetuksen tulevaisuus ponnistaa yksilön eikä pelkästään yhteisön tai yhteiskunnan tarpeista. Tarvitsemme yksilöllisempiä prosesseja ja arviointeja erilaisten ihmisten oppimismatkoihin. Jokaisen on hyvä saada perustietoa oman oppimismatkan rakentamiseen. Silti arvokkaimmaksi osaamiseksi muodostuvat vasta matkalla uuteen yhdessä oivalletut ja opitut tiedot ja taidot.