Naminami

en myöskään oikein usko kliffaa hei! olevan kestävää kehitystä. Jos nuoriso siirtyy kotoa äidin kainalosta pullamössöt vielä poskissa työpaikkaan jossa jatketaan samaa kivakiva elämäntyyliä, vaihdetaan työpaikkaa ensimmäisen vastoinkäymisen uhatessa, tai lähdetään vuodeksi maailman ympärimatkalle pöyristyneenä siitä miten työnantaja kohteli kurjasti ottaessaan lainaamansa kultaisen Mont Blanc-kynän takaisin. Työelämäkin on vain tavallista elämää, jossa on opittava kestämään epämukavuutta ja pettymyksiä, sekä nauttia täysin rinnoin ajoittaisista onnistumisen hetkistä.

Olen kuullut usein sanonnan "P.skat duunitkin on jonkun tehtävä" ja olen tähän itsekin uskonut - siis ajatusmallina, että yrityksessä ei ole vain kivoja tehtäviä ja jonkun pitää ne ei-niin-kivat tehdä. Tämä lausahdus on tullut ulos usein ulos kuin kaiken tietävänä vastavoimana juurikin limu-limu-nami-nami kulttuurin puolesta puhujille.

Tämä sanonta johtui mieleeni eilen Digitalistien foorumissa Helsingin keskustassa, kun teemana ideointia ja innovaatioita käsiteltiin. Lauteella oli asiastaan aidosti innostuneita ihmisiä. Ajattelin siinä, että kyllä ihan jokaisella on oikeus innostua työssään. Innostunut ja innostuksissaan ideoiva ja innovoiva ihminen on uusi öljy, josta voimme jalostaa maailmanluokan tuotteet ja palvelut.

Onhan niitä paskoja duunejakin innostavien seassa. Mutta, ei se ole itsestään selvyys, että niitä on pakko olla. Minusta ideoivaan ja innostuneeseen olotilaan eivät enää paskat duunit kuulu. Miksi kenenkään pitäisi enää, ihan aikuisten oikeasti, pitää selvänä, että hän tekee ne, kun muilla tuntuu olevan hauskempia. -- Mehän voimme ideoida ne pois! Kun vastaan tulee sellainen homma, jota pidetään tuollaisena peenä, miksi emme huuda kaikkia koolle ideoimaan sen pois. Työtä voi muuttaa. Prosesseja voi muuttaa. Jopa sääntöjä ja lakeja voi muuttaa. En nyt tuota nami-namia peräänhuuda, mutta jokaisella on oikeus olla innostunut työssään.

-Petri

Minulla on rusinapullateoria. Työ on kuin rusinapulla. Siinä täytyy olla tarpeeksi rusinoita joista tekijä saa hyvää mieltä. Joka työssä on myös pakkopullaa. Rekryvaiheessa tai projektin miehitysvaiheessa sitten pyritään löytämään set up jolla sopivassa suhteessa rusinaa ja pakkopullaa. Jos tekijä ei jaksa mussuttaa pakkopullaansa rusinoita etsiessään niin lorulla on lyhyt loppu. Rekrytessä kannattaa viestiä molemmista niin valikoituu jo hakijoiksi todennäköisemmin sopivaa poppoota realistisemmilla odotuksilla. Toisen rusinat on toisen pakkopullaa. Ugh. Vanha organisaation kasvattaja on puhunut!

Innostus on tarttuvaa, niinkuin eilen Leijonaliigaa katsoessakin itse huomasin. Ehkä kaikkein tärkein tekijä kaikissa, myös niissä tylsissä työtehtävissä, on merkityksen ja oman roolin ymmärrys kokonaisuudessa. Kun jokainen ymmärtää sen, miksi juuri oma panos on tärkeä, ja mihin se vaikuttaa, tylsästäkin tulee merkityksellistä.

Naseva kirjoitus, jossa omaan silmääni osui erityisesti tuo innovaatioiden syntyä koskeva lause "Tiedän monen sanovan tähän innovaatioiden syntyvän ainoastaan turvallisessa ympäristössä."

En ollut mukana eilisessä innovaatioseminaarissa - mutta tämä on kiinnostava näkökulma. Eikö liika turvallisuudentunne ole omiaan poistamaan innovointia ja yritteliäisyyttä? Eivätkö useat menestyvät start-upit nouse suuryritysten tuhkasta? Eivätkö uudet liiketoimintamallit synny usein tilanteessa, jossa vanhat toimintamallit eivät enää tuota tulosta ja on pakko muuttua? Innovointi vie aina epämukavuusalueelle. Maalle, jossa vain harva on astellut aikaisemmin. Tehtäviin, joissa katteet eivät kanna kuten ennen - ainakaan aluksi.

Lainaus eräästä blogistani: "Tyytyväisin työntekijä on se joka tietää täsmälleen mitä häneltä odotetaan. Menestyvin työntekijä on se, jota johdetaan vaatimalla ja antamalla. Työntekijä jolta ei vaadita tekemistä on heitteille jätetty".

Pelkkä naminami ei tietenkään riitä. Se ei riitä yritykselle, ei esimiehelle, eikä varsinkaan työntekijälle.

Blogissa kirjoitetaan että aivan kuin työ ei voisi olla haastavaa ja maailmaa muuttavaa jos töissä on kivaa. Ei todellakaan. Töitä voi olla mukava tehdä ja siellä voi tarttua vaikeisiin, maailmaa parantaviin haasteisiin, samalla kun työyhteisö on aivan loistava ja töihin on mukava tulla joka aamu.

Ilmeisesti kirjoittaja on jotenkin tekemississä Celectuksen kanssa? Vanhoilta Celectuksen työntekijöiltä firman huonoista oloista ja työntekijöiden huijaamisesta kuulleena ei tule yllättävänä että Celectuksella ei ole kivaa ja naminamia.

Mahtavia kommentteja jotka todella syvensivät itse kirjoitusta! Kiitos näistä aivokarkeista. Ja sinä joka sivalsit nimimerkillä. Ajattele jos jonain päivänä uskaltaisit puhua ihan omalla nimelläsi. Ainakin siihen asti ohitamme huminasi tuulessa.