Ystävä

Olet aika terävä kaikille muille paitsi itsellesi.

Sanoi paras ystäväni ja eräänlainen terapeuttini Martti. Puhuimme tekemisestä, tulevasta, tulevaisuudesta ja järkevyydestä. Usein painiskelemme elämän olemisen sietämättömän keveyden kanssa. Kieriskelemme mahdollisuuksien, odotuksiemme, toiveidemme ja ajatustemme loputtomassa meressä.

Vanheneminen on jotenkin minulle juuri nyt raskasta. Valehtelisin jos väittäisin toisin. En tiedä miksi juuri minulle kasvaminen aikuiseksi tuntuu vaikealta. On raskasta olla elämänsä puolivälissä ja ymmärtää maailman olevan aikuisten, mutta kuitenkin samalla niin vahvasti nuoruuden unelmia ja intoa varten rakennettu. On toki hienoa osata ja jakaa osaamista. On myös hienoa oppia ja huomata olevansa päivä päivältä tyhmempi alati avautuvassa maailmassa. Aikuisena on liikaa aikaa olla ajatustensa kanssa.

Martti oli oikeassa. Olen huolehtinut kaikesta muusta paitsi itsestäni. Olen kirjoitukseni sanoin elämälle ahne. Kohtuullisuuden tasapaino tuntuu olevan asennoista se mahdottomin. Syön, juon, elän ja nautin. Kaikkea usein vauhdilla, nopeasti ja täysillä. Kilometrien vaatimat huollot jäävät tekemättä. Elämän virta ja into vievät mennessään.

Välillä iskee väsymys. Se on sitä, ettei nuku kun nukuttaa, ei saa levättyä kun pitäisi nukkua. Uni on entisistä itsestäänselvyyksistä arvokkain. Alan pikku hiljaa ymmärtää tasapainon vaatimuksen edeltävän hyvän unen salaisuutta.

Olen enemmän kuin kiitollinen.

Elän elämääni omalla tavallani ja itselleni annetuilla eväillä. Yritän kovin paljon ja usein varmasti liikaakin. Olen itseni suurin kriitikko. Silti jaksan sekä itkeä että nauraa elämälleni. Tiedän ja tiedostan osittaisen hallitsemattomuuden kuuluvan elämääni.

Olen ymmärtänyt luopua yrittämästä hallita elämääni. Silti voisin antaa itselleni luvan voida paremmin. Liikkua, palautua entiseen painooni ja nukkua paremmin. On vaikea ymmärtää ihmisen kyvyttömyyttä pitää huolta itsestään. Silti moni meistä voi pahoin. Silti pahoinvointia on keskellämme ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Annan itselleni luvan olla heikko ja jakaa ajatuksiani vaikeinakin hetkinä. Uskon tunteiden välittämisen olevan sen arvoista. Tunnustan kyllä mieluusti kitiseväni myös ilman aihetta. Ajattelen sen kuitenkin olevan meidän jokaisen mahdollisuus. Annetaan kukkien kukkia. Elämä on aivan liian lyhyt siitä liikaa murehtimiseen. Olkoon siis hyvien ystävien voimat arjessa ja hetkissä aina kanssamme.

Hyvä ystävä on sielumme paras peili.