En usko kenenkään onnistuvan erinomaisesti tai pitkällä aikavälillä olematta tekemiselleen ja itselleen aito.
En usko, että ihmisestä voi jollain vippaskonsteilla synnyttää henkilöbrändiä. Kaikki tapaamaani ihmisbrändit vaikuttavat selvästi aidoilta itselleen ja tekemiselleen.
Saatamme kuvitella roolimme tai toisten ihmisten odotusten vaativan meiltä jotain itsellemme vierasta. Taisimme kuvitella hetken, että korporaatiot ovat niiden ihmisiä tärkeämpiä. Eivät ole. Kasvottomuus ei ole mitään muuta arvokasta kuin automatiikan tuottama hyöty. Siitä ei tarvitse välittää eikä huolehtia. Robotit hoitavat hommansa puolestamme.
Ihmisen osaamista, tulkintaa, esiintymistä ja asenteita voi valmentaa erilaisissa vaikuttajakouluissa
Motivoitunut ihminen on lähes pysäyttämätön tehtävässään. Innostuminen inspiroi ja tarttuu helposti. Uskon jokaisen ihmisen olevan erottuva ja inspiroiva jos heille annetaan siihen lupa, tuki ja mahdollisuus. Tärkein luvanantaja ihmisyydelleen on tietysti ihminen itse.
Kysyn usein mihin johtajuus perustuu jos siitä ei tarvitse aktiivisesti viestiä.
Antaa tekojen puhua puolestaan ei ole enää tämän päivän johtamista. Ihmiset eivät ole robotteja, jotka suorittavat parastaan automaattisesti osana organisaatiota ilman selvää syytä ja seurausta. Kuvitelmat organisaatioiden, prosessien ja rakenteiden voimasta kuuluvat viime vuosisadalle.
Miksi johtaja viestisi jälkijättöisesti tuloksista kun on mahdollisuus sitouttaa ja motivoida parhaaseen mahdolliseen tekemiseen ennakkoon ja arjessa joka ikinen päivä? Miksi ihmeessä johtaja ei voisi laittaa viestiä päivässä vaikkapa Twitterin kautta aina kun mielessä on jotain aitoa parannettavaa?
En tiedä ajattelevatko ihmiset, että heidän tulee olla työpaikkansa vaatimusten mukainen? Vai oman elämänsä uskon ja intohimojen kaltainen? Itselleni perinteisen amerikkalaisen liikkeenjohtodon konsultin esittäminen tai yritys olla muiden konsulttien kaltainen kävi itselleni ylivoimaiseksi. Turhautumisen kautta syntyi avautuminen, rohkeus olla omaa mieltä ja ymmärrys aitouden erinomaisuudesta.
Suomessa käytetään tänä vuonna miljoonia muutostyöhön, jolla yritykset ja yhteisöt yrittävät tehdä osaamisestaan kasvollista ja vaikuttavaa. Aika moni on jo ymmärtänyt avokeittiökulttuurin ja näyttämisen vakuuttavan pelkillä viesteillä vänkyttämisen sijaan. Itse ajattelen vieväni tekemisen täysin sanomiseni tasolle. Yritän olla myymättä ja puhumatta sellaisesta jota en itse tekisi. Tästä myös esimerkkinä Digitalist Creative, joka tähtää osaamisen, osaajien ja yritysten yhdistämiseen parhaiden digitaalisten ratkaisujen rakentamiseksi.
Oman vaikutusstrategiani keskeisimmät periaatteet ovat (lue linkistä tarkemmin):
1. Luovu häpeästä
2. Avokeittiökulttuuri
3. Älä väitä vaan näytä
4. Jakaminen on asioista ja ihmisistä välittämistä
5. Yhteisöllisyys, nopea ja yhteinen oppiminen
Olen lopettanut täysin viestinnän perinteisen kohderyhmäajattelun. En usko, että eri viestit omistajille, sijoittajille, ystäville ja asiakkaille tulisivat tarpeeseen. Btob taitaa vihdoin olla h2h, ihmiseltä toiselle.
Et pysty valitsemaan yleisön puolesta mikä on juuri heille relevanttia ja kiinnostavaa.
Siksi on parasta jakaa niin paljon kuin mahdollista. Turha valuu kyllä hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Kultahiput jalostuvat riittävän yrittämisen ja harjoituksen kautta.
Vähemmän ei ole enemmän. Se on useimmiten vain vähemmän. Enemmänkään ei kuitenkaan taida olla eniten. Onnistuminen vaatii aitoutta, rohkeutta, uskoa ja erottuvuutta. Siihen pystyy vain olemalla itsesi arvoinen.
Ps. Kiitos superhyvälle #MEMÄ -jengille Tahkolla keväällä 2015.
KIRJOITA KOMMENTTI
Jukka Niemelä
2015-02-09 10:25:28
Olen samaa mieltä, koska olen käynyt läpi identiteettihelvetin. Kriisi olisi raju aliarviointi. Yritin vetää päälleni pukua vuosikausia. Yritin tietää viineistä kuin paraskin sommelier. Sama viskien ja sikarien kanssa. Perustettuani yhden hengen mitättömän nakkiputkani (joo, oikein osakeyhtiö ja toimitusjohtajatitteli) puhuin pikkutakki auki "meistä". Harhakuvitelmani siitä, että olisin jotain muuta kuin oikeasti olen, maksoi rahaa. Vitusti. Sama sille, pankki painaa lisää. Mutta se maksoi kaveruuksia. Niitä ei saa edes rahalla.
Kun sitten tieskuinkamonettakertaa olin polvillani savessa ja mielessäni kaikui taas "what the fuck just happened - again" huomasin, että itselläni oli parempi olla omana itsenäni. Viidentoista vuoden opintomatkani oli tullut päätökseen. Palasin juurilleni. Tulen paremmin toimeen ihmisten kanssa. Bisneskin luistaa paremmin kun minun ja asiakkaani välissä ei ole näytelmäkerhoa, jota vetää amatööri.
Kiitos Ville että omalla esimerkilläsi rohkaiset muita. Minuakin. Siksi minäkin uskallan rohkaista muita.
Oulu. 1972. JPr SissiK II/92 ;)
Lisää kommentti
Kalle Niemi
2015-02-10 06:48:59
Häpeästä luopuu helpommin, kun uskaltaa muutaman kerran "nolata" itsensä.
Lisää kommentti
Sampo Luoto
2015-02-10 15:10:30
Minusta tämä oli superhyvä kirjoitus.
Olen aina välistä miettinyt, että mikä siinä aitoudessa on niin kamalan pelottavaa.
Muurit ja performanssit syntyvät useimmiten siksi, koska ihminen uskoo että niin on parempi. Mehän tunnetusti teemme ainoastaan päätöksiä, jotka uskomme itsellemme edullisiksi.
Onko meillä aidosti kulttuuri, joka kannustaa roolin vetämiseen, vai onko se alitajuinen kollektiivinen käyttäytymismalli. En osaa sanoa.
Toki jos tarkastelee suomalaisuuden psykohistoriaa, esim. 200 vuoden perspektiivillä, niin ei täällä pohjan tähden alla perinteisesti ole aitoudesta palkittu.
Lisää kommentti
Jouni Nieminen
2015-02-10 19:32:31
Hyvä kirjoitus. Itse olen joutunut tätä aivan viime aikoina miettimään, sillä määräaikaisen työsuhteen päätyttyä vuoden vaihteessa, olen jo päässyt muutamaan työhaastatteluun. Niissä on vaarana että yrittää esittää jotain mitä ei oikesti ole. Niinpä päätin olla oma itseni ja rehellinen. Vielä ei ole tärpännyt, mutta aion jatkaa samalla taktiikalla ... jos ei muuta niin se tekee elämän ainakin helpommaksi jos mahdollisesti tulee valituksi.
Lisää kommentti
kirsi ki
2015-02-12 08:12:41
Niin, ulos laatikosta, johon muut sinut laittavat. Tätä monesti edes auttaa edellisissä kommenteissa mainittu termi "itsensä nolaaminen". Tähän pisteeseen meidät jo koulussa opetettiin. Tee niinkuin sanotaan tai ei kunnian kukko laula. Fine, kunhan terve anarkismi kumpuaa halusta tehdä asiat oikein, omalla tavallaan muita kannustaen. Tästä Riku Rantalan turkkalainen vertauskuva on oiva esimerkki: "niistä rikotun ihmisyyden palasista kasvoin minä".
Lisää kommentti
Lisää kommentti