Työpisteeni muutti verkkoon

Kirjoitin viime viikolle elämästäni pilvessä. Ajattelin jatkaa Hannan hyvän kirjoituksen inspiroimana. Vaikeinta verkon ja sähköisten palveluiden hyödyntämisessä on niiden soveltaminen arjessa. Avoimuus, jakaminen, uudet toimintamallit ja teknologia muodostavat kulttuurimuutoksen, jonka hurjuus tuntuu pelottavan ainakin nykyjohtajia.

Miksi fiksata kun ei ole rikki on kasvanut mielessäni kirosanoista suurimmaksi.

Varmasti juuri näin ajatteli Nokiankin Applen tuodessa Iphonensa 2007.

Mitä työni on? Olen auttaja, sparraaja ja suunnittelija. Kauttani saa erinomaisia markkinointi- ja design- ja digitalisoitumiseen tähtääviä palveluita. Pahamaineinen konsultti. Asiasta kukkaruukkuun täytyy ihmetellä ulkopuolisten innostusta haukkua konsultteja. Opettaja konsultoi oppilaitaan, lääkäri potilaitaan, toimittaja lukijoitaan ja idealisti kaikkea edellä mainittua. Silti juuri konsulttinimikettä rohkeasti kantava on rosvoista suurin. Konsulteista valittavat pääasiassa henkilöt, jotka eivät toimintamalleja tunne eivätkä palveluita käytä. Miten Suomessa olisi yli 12000 konsulttia jos avulle ei olisi kysyntää? Eivät kai kaikki asiakkaat voi olla sinisilmäisinä harhaanjohdettuja? Asiattomia ja luokattoman huonoja kirjoituksia aiheesta saa lukea jatkuvasti juurikin ulkopuolisten toimesta.

Asiaan. Työni on luoda suunnitelmia, vuokrajohtaa kehityshankkeita, sparrata johtoryhmiä ja opettaa erilaisia strategiaan, johtamiseen, markkinointiin ja digitalisoitumiseen liittyviä asioita. Kilpailen kokemuksella, kyvyllä luoda uusia ajatuksia ja intohimoisella otteella työhöni. Olen siis jonkinlainen tietotyöläinen.

Tein vuosikymmenen kalvoja erilaisille kovalevyille. Elettiin aikaa jossa salaisuudet ja salassapitosopimukset hallitsivat ympäristöjä. Suomeen synnyttettiin konsernimalleja oikein urakalla. Itse sain sparrata ainakin Ruukin, Cargotecin, Finnoforestin, Storaenson, Lemminkäisen, Elektrobitin, Elcoteqin, jne. yhdentymistä. Konsernimallin ajateltiin synnyttävän synergiaa toimintojen välille. En usko kenenkään aidosti onnistuneen. Nyt mennäänkin onneksi vastapäiseen suuntaan, isoimmat yhtiötkin pohtivat portfolio-malleihin perustuvia arvoverkostoja ja purkavat konsernitoimintoja. Taas konsultit elävät.

Näin miten konsernit epäonnistuivat tuottamaan resurssejaan enemmän arvoa yhdessä. Siksi käänsin oman tekemisen vastakkaiseen suuntaan. Siirsin työpisteeni verkkoon ja avokeittiömalliin. Tämä blogini kertoo ideoistani ja ajatuksistani. Verkostoni yritän rakentaa Twitterin, Facebookin ja Linkedinin ympärille. Yhteistyökumppanit, alihankkijat ja kaverit löytyvät yhteisistä pilvipalveluista. Tietoa, projekteja, osaamista ja tuloksia synnytetään yhdessä ja erikseen. Ketterää, nopeaa, tehokasta ja tuottavaa.

En ymmärrä miten yritykset voivat jatkuvasti luottaa sokeasti yhteen toimittajaan ja synnyttää itselleen käsittämättömiä palveluita verkossakin. On ihmeellistä, että teräväpiirtoaikana ja kasvollisen vaikuttamisen aikana, joku päätyy kuvittamaan julkaisunsa väritoonatuilla kalvoilla, jotka pilaavat paremmatkin valokuvat, käyttää sameita sävyjä, jotka eivät erotu huonoilla Lenovon näytöillä tai rakentaa palvelun, joka ei skaalaudu mobiilaitteille. Samaan hengenvetoon kotisivujen tai verkkokauppaan kykenevän sovelluksen pitäminen verkkotoimintana on mielenvikaista puuhaa. Kannattaa tutustutua New York Timesin vuodettuun innovaatiopakettiin. Erinomainen analyysi verkosta tänään ja huomenna.

Verkosto jakaa ja tuottaa näkemystä tulevasta ja tekemisestä. Lihatiski näkyy ja kuuluu asioista kiinnostuneille. Jatkuvasti hunajapurkista kiinnostuvat uudetkin yritykset ja yrittäjät. Sopivasti puhelin pirisee ja välillä pyydetään puhumaankin. Koirat haukkuu ja vihaajat kitisevät. Silti toiminta on parempaa, tehokkaampaa, kiinnostavampaa ja antoisampaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken on mahdollistanut altistuminen ja avautuminen verkostomaisiille toimintatavoille.

Kuumeisesti mietimme miten arvoverkosto voisi kilpailla kiinteiden rakenteiden kanssa palveluiden yhdistämisessä ja tuotamisessa asiakkaille. Jos Tolvanen ja Digitalist tuotetaan kansainvälisellä mallilla, miksi emme onnistuisi verkottamaan palvelutarjontaa Suomessakin. Tämäkin hanke valmistellaan avokeittiössä. Kannattaa pysyä kanavalla ja seurata Digitalistien touhua. Sharingiscaring – asiakkaamme ansaitsevat enemmän ja parempaa palvelua vähemmällä.

Terveisiä Tukholmasta. Työpiste toimii hyvin täältäkin. Ohessa kuva omasta vaikuttamisesta, verkostostani, Avoimesta tiedossa verkossa & yleisöstä.