Seuraamme erikoista medialeikkiä. Kirsi Pihan Facebook kommentin mukaan on mielenkiintoista seurata, miten totuus muodostuu. Pohditaanpa ääneen.
Tarina alkaa kunnianhimoisen dokumentaristin, ohjaaja Tuukka Temosen halusta tehdä elokuva presidentinvaaleista. Mies kuvasi kiitetyn dokumentin myös edellisestä presidentistä Tarja Halosesta. Yrittäjä ottaa mittavan riskin, käyttää oman aikansa ja rahansa kampanjan, tiimin ja prosessin edistymisen kuvaamiseen lähietäisyydeltä. Kuvausluvista sovitaan hyvässä hengessä pelkästään ja hyvää tarkoittaen.
Elokuvan synnyttäminen on hidas, raskas ja hermojaraastava kokemus. Millainen elokuva tästä muodostuu? Miten siitä saadaan kiinnostava? Niinistöstä tuli presidentti, mikä tekisi dokumentista aidon, totuudenmukaisen ja kiinnostavan? Ohjaaja oivaltaa dokumentin toimivan parhaiten kuvaamalla kampanjaa sen tekijöiden näkökulmasta. Syntyy Presidentintekijät.
Osapuolet tekevät työtään ja aineistoa syntyy. Kuvasta näkee, että kuvattavat tietävät kameran tallentavan tilanteita. Temonen tekee hankkeesta elokuvan. Hommaa edistetään hyvässä hengessä. Välillä Temosta pyydetään sammuttamaankin kamera.
Missä kohtaa Temosen elokuvasta tulee Tujusen elokuva? Sellaista sopimusta ei liene esitetty. Minkä takia onnistuneesta projektista ja menestyvästä vaalikamppailusta kertovan elokuvan esittämistä lähdetään riitelemään? Miksi kokeneet mediavaikuttajat Tujunen, Piha lähtevät mustamaalaamaan hyvää työtä tehneen Temosen? Miksi kokeneet mediavaikuttajat vetoavat sopimukseen, jota on mahdotonta ulkopuolisten jälkeenpäin todentaa? Sopimusoikeutta tuntevat ymmärtävät tulkinnallisuuden hankaluudet. Vaihtoehtoja totuudelle lienee muutamia.
Painostaako joku Puoluesihteeri Tujusta? Puolue ja Presidentti ovat irtisanoutuneet elokuvasta ja Tujuselle on annettu tehtäväksi poistaa asia päiväjärjestyksestä. Ehkäpä Tujusta on syyllistetty ja kysytty miten tällainen elokuva on päästetty syntymään? Totuutta on vain arvuuteltava. Jokaisella lienee omansa.
Miksi tiimiläiset lähtevät sormella osoittelemaan julkisuuteen Temosta ilman minkään valtakunnan todisteita. Miestä joka antoi kaikkensa hyvän, totuudenmukaisen ja viihdyttävän dokumentin synnyttämiseksi. Elokuvan nähneet tietävät toteutuksen olevan kiltti ja kampanjaan osallistuvia ihannoiva. Miksi kokeneet mediavaikuttajat käyttäytyvät kuin pienet kakarat ja toisaalla luennoivat hyvän viestinnän ja avoimuuden periaatteista?
Toinen vaihtoehto on pelko julkista reaktiota vastaan. Tujunen pelkää avoimuuden tuhoavan hänen ja Kokoomuksen maineen vaalikeväänä. Ehkä Tujunen pelkää etteivät arvokonservatiivit kestä rajua kielenkäyttöä. Syyllisen on oltava Temonen eikä ole mahdollista, että Tujuselta olisi vilahtanut kontrolli kiinnostavaan poliittiseen materiaaliin. Olkoon syy mikä tahansa, Temosesta on tehtävä syntipukki. Surullista katsoa kun kulttuurintekijöitä lynkataan ilman järkiperäistä selitystä.
Parhaiten asian ovat mielestäni nähneet mediassa kokeneimmat kulttuurin ja politiikan näkijät:
Jussi Pullinen: http://nyt.fi/a1305791719408
Marko Junkkari: http://www.hs.fi/kotimaa/Näkökulma+Miksi+Tujunen+hermostui+vaalielokuvasta/a1393280152360?ref=hs-art-new-1
Ville Blåfield:
http://www.hs.fi/ihmiset/Miksi+Taru+Tujunen+panikoi/a1393484488929
Kirjoita kommentti