Valtion palvelumuotoilu

"Mielessäni demokratian olisi kasvettava valistuneeksi demokratiaksi, jossa päättäjät uhraavat vaikka itsensä ja seuraavan vaalituloksensa, mutta tekevät tarvittavan."

Samaa mieltä, ja toivon samaa menettelyä myös yritysmaailmaan. (Terkkuja mm. Finnairille.)

Julkisen sektorin puolelta löytyy myös paljon petraamisen varaa. Itse yhdistäisin työkkärin, KELAn ja sossun saman katon alle, asiakaskunnassahan on jo paljon päällekkäisyyttä. Ylijäämähenkilöstö voitaneen siirtää ainakin suhteellisen merkittävältä osalta eläkeputkeen.

Toinen muutos, jota kaipaisin on valtava it-järjestelmien uudelleenjärjestely niin, että ne keskustelisivat aidosti keskenään tarvittaessa. On käsittämätöntä, että jouduin vuonna 2012 kiikuttamaan KELAan isyysrahahakemuksen liitteeksi verovirastosta paperilla haetun verotodistuksen.

(Jos asiakastiedot pidettäisiin vain backendin puolella, tällainen järjestelmä voitaisiin toteuttaa suhteellisen tietoturvallisesti niin, että väärinkäytösten riski on minimoitu.)

Kirjoituksessa on kyllä pointtinsa, tilanne alkaa kohta olla kestämätön. Yhteiskuntatieteilijänä en toki hyvinvointivaltiota lähtisi purkamaan (ehdotit tätä edellisessä postauksessa). Menestyvä valtio ja yhteiskunta pitää huolta myös heikoimmassa asemassa olevista. Aina kaikki ei ole omasta asenteesta kiinni. Masentunut ei nouse sängystä, jos käsketään ryhdistäytyä. Lapsi, joka on saanut heikot elämän edellytykset jo kohdussa tarvitsee tukitoimia pärjätäkseen elämässä. Menestynyt työntekijä tai yrittäjä saattaa saada sydänkohtauksen tai burn outin, josta ei enää tuottavaksi kansalaiseksi nouse. Ei siinäkään asenne tai yrittäjähenki paljon auta. Me kaikki emme ole pekka hyysaloja.

Ymmärrän toki että yksinkertaistat ja provosoit ja hyvä niin. Paljon olisi tehtävissä. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kankeus, byrokraattisuus ja hitaus tuntuvat käsittämättömiltä erityisesti näin järjestötoimijan näkökulmasta. Järjestöt ovat (halutessaan) ketteriä ja nopeita liikkeissään. Suuntaa ja toimintatapoja voidaan muuttaa sitä mukaa kuin ihmiset ja maailma muuttuvat. Jos joku ei toimi, tilalle kehitetään jotain uutta. Voidaan rohkeasti kokeilla ja kehittää toimintaa.

Hyviäkin esimerkkejä toimivista julkisen puolen palveluista on. Esimerkkinä olkoon Huuli- ja suulakihalkiokeskus HUSUKE, johon on keskitetty koko Suomen halkiohoito. Sieltä asiakas (yleensä lapsi) saa yhdeltä luukulta kaikki halkiohoitoon tarvittavat palvelut ja hoidot (hammaslääkäri, kirurgi, korvalääkäri, puheterapeutti, sosiaalityöntekijä), joita tarvitsee. Keskittämisen ansiosta kirurgeille kertyy riittävästi potilaita, jotta osaaminen kehittyy. Uskoisin, että on kustannustehokkaampaa hoitaa potilaan kaikki asiat yhdellä käyntikerralla kuin juoksuttaa häntä eri päivinä eri vastaanotoilla.

Minkähän kokoinen olisi keskushallinnoltaan yritys, jolla on 5,2 miljoonaa asiakasta joista useimmat käyttävät yhtiön palveluja ehkä kerran vuodessa? Millainen olisi tuollaisen infra-, hyvinvointi- ja koulutuspalveluja tarjoavan konsernin asiakaspalvelu- ja myyntiorganisaatio?

Olen ehkä eniten huolissani juuri julkisen sektorin osuudesta koko kansantuotteessa, en niinkään yksittäisten palveluiden tai toimijoiden asemasta. On vain vaikea ymmärtää miten rahoitamme kaiken ja tarvitaanko niitä oikeasti? On lähes mahdotonta nähdä palapelin piirtämää kuvaa teoksesta nimeltä Suomi.

Voi myös ajatella niin, että julkisella sektorilla on jo meneillään ennenäkemätön kehittämisohjelma, joka on monimutkaisuudessaan ja laajuudessaan sitä luokkaa, että se kehittäminen itsessään nielee valtavasti rahaa ja syö kaikki resurssit muulta tekemiseltä. Mitä muuta esimerkiksi sote-uudistus on kuin tätä, tai Apotti-hanke, tai kaikenlainen kehittämisen koordinoinnin organisointi ja kehityshankkeiden virittely.

Ja sitten voi myös ajatella, että koko ajatus kansalaistalkoista on halvaantuu siihen vähän samalaiseen tilaan kuin monen taloyhtiön pihatalkoot: talkoista kuullessaan 10 % asukkaista vetää oven säppiin ja verhot eteen ja teeskentelee, ettei ole kotona, 30 % on niin kiireisiä töissä, ettei kerkeä ja 20 % antaa rahat haravan ostamiseen, painelee golf-kentälle talkoiden ajaksi ja odottaa, että 18 reiän kierroksen jälkeen piha on siivottu ja heitä odottaa rahat+10% haravan hinnasta. Loput kyllä osallistuvat, kunnes näkevät muiden antavan koko homman isännöitsijälle, joka sitten laskuttaa taloyhtiötä.