Vertaan valtiota hyvään yritysjohtamiseen. Mietin Suomen palveluiden saatavuutta, toimivuutta, kannattavuutta ja kehittämistä. Demokratialla on hetkensä, mutta jotenkin sekin tuntuu voimattomalta byrokratian edessä. Miten näin katajainen kansa sai aikaan näin valtavan julkisen sektorin? Julkinen sektori on Suomessa tabu jonka tuottamattomuutta, mittaamista, kehittämistä ja parantamista ei saa arvioida. Kaikki myöntävät ongelmat, mutta harva edes tarjoaa ratkaisuja. Olisiko valtion uudelleenmuotoilun aika?

Ajatellaanpa hetki Oy Suomi Ab:tä yrityksenä. Meillä on pääjohtaja Katainen, joka on tunnetusti antanut elämänsä ja yrittämisensä Suomen kehittämiselle. Hän johtaa vielä toistaiseksi hallitusta, joka määrittelee ja hyväksyy Suomen strategian vaalikaudelle. Kansa äänesti viime vaaleissa siten, että saimme hallitukseen värisuoran, jossa jokainen on enemmän pyytämässä kuin antamassa. Suomen strategiasta tuli heti alussa mahdoton ja hallituksesta päättämätön.

Strategiakaudella markkinaolosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti. Suomi teki Nokiat eli ylpistyi ja kehui vielä pari vuotta sitten Euroopan ongelmien olevan etelässä, eikä koskevan Suomea ollenkaan. Pitkin matkaa kilpailukykyä on heikennetty nostamalla mm. työn, rakentamisen ja elämisen kustannuksia investoimatta tuottavuuteen juuri ollenkaan. Mitä Nokian hallitus teki liiketoiminnan ajautuessa umpikujaan? Raskaita päätöksiä luopumalla matkapuhelimista. Mistä Suomi on oikeasti luopunut tai säästämässä. Ei juuri mistään. Turskaa tulee joka vuosi ja keulaportti auki ajaminen huolestuttaa. Sylkukupeista sekä Kreikka että Irlanti pystyvät jo luomaan ylijäämäisiä budjetteja.

Hallitus on median mukana onnistunut luomaan kriisitunnelmia kansalaisten arkeen. Pelkäämme jääkö tänne enää jäljelle yhtään mitään. Siis maailman parhaiten koulutetteu, osaava, menestyvä, rikas porukka on muka menettämässä kaiken mahdollisen. Ainoa umpikuja taitaakin olla korvien välissämme. Jonkinlaisten kansallistalkoiden paikkahan tässä selvästi pilkottaa.

Yritettäisiinkö pohtia Suomea saneerattavana, uudelleenmuotoiltavana ja kehitettävänä yrityksenä?  Annetaan hallitukselle lupa tarkistaa strategiaa ja tehdä islantilaisten tavoin kipeitä päätöksiä.  Aloitetaan ennennäkemätön julkisen sektorin kehittämisohjelma, jossa sikin sokin päällekkäin olevat järjestelmät ja systeemit poistetaan tai rakennetaan kokonaan uudelleen. Lopetetaan yrityksestä ne toiminnot, jotka eivät ole sen strategian mukaisia. Säästetään vanhasta ja investoidaan yhdessä uuteen. Tiedän, paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Mielessäni demokratian olisi kasvettava valistuneeksi demokratiaksi, jossa päättäjät uhraavat vaikka itsensä ja seuraavan vaalituloksensa, mutta tekevät tarvittavan. On luotava Suomalaisille tyypillinen yrittämisen ja ponnistamisen henki, joka tarinoissamme kulki mukana niin Talvisodassa kuin suuressa lamassakin.

Tarvitsemme uusia avauksia ja ennakkoluulottomia päätöksiä, jotka tähtäävät uuden Suomen rakentamiseen eikä vanhan pelastamiseen. Nyt taitaa olla hullulta kuulostavien ideoiden, poikkitieteellisten ajattelijoiden ja ennenkaikkea uusien yrittäjien aika. Tulkoon yrittäjäyhteiskunta ja uudet yritykset. Neljällä viime vuosikymmenellä on ollut hyvä nousukausi vuosikymmenen lopussa. Nyt on vielä aikaa rakentaa hyvä sellainen vuodelle 2020.