Kohisemme tuotannon, työpaikkojen ja tekemisen siirtymisestä aasiaan ja afrikkaan. Pelkäämme tulevaa ja pauhaamme muutoksen tarpeesta ja rakenteiden uudistamisesta. Silti käyttäydymme usein kuin kumisaappaita puristava kehitysmaa. Millaisen arvon ja arvostuksen saavat aineettoman osaamisen kehittäjät, mahdollistajat ja kouluttajat?

Kerron esimerkin. Noin vuosikymmen sitten Richard Florida kävi Suomessakin pauhaamassa luovan luokan noususta. Kuuluisa tutkimus pohtii toimintaympäristön merkitystä ja rakenteita luovan luokan ja teollisuuden syntymiselle. Hetkellisen kohinan vaimettua ryhdyimme pöhisemään jostain toisesta kiinnostavasta asiasta. Aika vähän olemme saaneet aikaiseksi merkityksellisiä muutoksia?

Aika vähän arvostamme aineetonta osaamista. Kuka huolehtii suomalaisten uusista omistuksista, yrityksistä, patenteista ja tavaramerkeistä? Sehän on Patentti- ja rekisterihallitus, lyhennettynä PRH. Kustannuspaikka valtion kapenevassa kassassa. Toisella tavalla nähtynä PRH on suomalaisen aivopääoman Fort Knox. Aivovarantojen syntymä- ja säilytyspaikka.

Miksi annamme niin vähän arvoa järjestelmälle, joka tuottaa aineetonta pääomaa, osaamista ja arvoa suomalaisille? Eikö design- ja osaamispääkaupunki Helsingissä PRH:n paikka olisi Kiasman tiloissa ja nykytaiteen, jossain tyylikkään rosoisessa teollisuuskiinteistössä vaikkapa Suvilahdessa? Eikö juuri osaamisen arkistot ja reseptiikka tulisi nostaa kansakunnan kärkipaikalle?

Minulla on ehdotus. Ei tehdä PRH:sta Finaviaa van Finnovia. Suomalaisen idean tie. FIN matkalaukun tunnukseksi, INNO kertomaan uudesta ajattelusta ja VIA avaamaan luovia latuja yli rajojen. Nostetaan aineeton osaaminen ajattelumme kärkeen. Saamme työtä, tekijöitä, arvoa ja arvostusta maailman ympäri. Suomalainen osaaminen kuolee vain jos annamme sen kuolla. Teollisen tuotannon kirkon ajasta on noustava aivojen ja aivoitusten aikaan.