Suomi on satumainen paikka järjestäytymiselle. Järjestöt, liitot, yhdistykset ja yhteenliittymät näkyvät arjessa ja kaikessa tekemisessämme joka päivä. On vaikea keksiä aihetta, johon Suomesta ei löytyisi yhdistystä, etujärjestöä tai klubia. Joku väitti suomalaisten tehtailleen erilaisilla liitoilla 70-luvulla itselleen työpaikkoja. Digitalisteiltakin löytyvät omat pöytäliput.
Mikä on järjestön tehtävä? Fasilitoida tietoa, tapahtumia, tapaamista ja rahaa sidosryhmien välillä. Järjestö on verkosto. Verkoston tehtävä on ajaa jäseniensä etua. Verkosto etsii rahoitusta, tekemistä, jäseniä ja luo toimintaa parhaiten katsomallaan tavalla. Usein järjestö toimii järjestelmissä muita järjestöjä varten.
Mitä eroa on järjestöllä ja medialla? Mediakin välittää, yhdistää, tuottaa sisältöjä ja viihdyttää siitä kuluttavia. Median tehtävä on tuottaa lisäarvoa sen tilaajille tai mediatilasta maksaville. Mediaa johdetaan yleensä toimituksesta tai muusta suljetusta järjestelmästä. Mediassa pieni joukko ihmisiä päättää muiden puolesta mikä on hyvää juuri nyt. Mediasta nautitaan koska joku muu valitsee sisällöt, levyt tai elokuvat kuluttavien puolesta.
Miten muuttuu järjestöjen ja medioiden ympäristö digiaikana? Järjestöt alkavat kilpailemaan yhä enemmän viihteen, median ja muiden vapaa-ajan houkutusten kanssa. Sokeritautiset löytävät toisensa verkosta. Sotaan luonnon puolesta voi liittyä toiselle puolelle maailmaa tai aina löytyy minkä tahansa automerkin rassaamisesta kiinnostuneista. Kun viestinvälittäjän ja operaattorin tarve kapenee, mikä perustelee järjestöjen joskus melko mittavatkin kulut? Miten perustellaan resurssien tarve ja miten menestystä mitataan?
Videopelitkin haastavat median ohella järjestötoiminnan. Supistuva julkinen sektori ehtii vastaanottaa vähemmän järjestöjen sinänsä hyvää apua ja asiantuntemusta. Rahan keräämisestä tulee entistäkin vaikeampaa nopeassa, läpinäkyvässä ja viestinnällisesti tehokkaassa toimintaympäristössä.
Järjestöjen menestysresepti on sama kuin medioillakin. On tehtävä materiaalia, jota kohderyhmän ihmiset haluavat levittää ja jakaa muillekin. On synnytettävä puheenaiheita ja saatava aikaan tunteita. On rakennettava merkityksiä. Vain merkitykselliset asiat rahoittuvat ja elättävät. Ihmisen on löydettävä toimiva käyttöliittymä toimintaan osallistumiseen. Pelkkä järjestäminen, fasiliointi ja julkaisu ei toiminnan rakentumiseksi enää riitä. Tarvitaan paljon enemmän tunnetta, tunteenpaloa ja intohimoa tihkuvia ihmisiä toiminnan kehittämiseen. Verkko on tasavertainen, mutta kylmä ja kova paikka. Vain aidosti lisäarvoa tuottavat onnistuvat valtaamaan paikkansa verkkojen valtakunnassa.
ps. Tässä yksi keissi jossa en ole ollut mukana … http://www.slideshare.net/annamunsterhjelm/about-growthtoacademy
KIRJOITA KOMMENTTI
Hannu Savela
2014-01-27 23:09:52
Median olemassa oloa on perusteltu väitteellä, jonka mukaan kuluttajille pitää tarjota laadukasta journalismia laajalla skoopilla. Media on ajanut itseään väärään suuntaan (uuh kts. Häkellyttävät kuvat), jolloin vastuu merkityksellisen asian löytämisestä jää kuluttajalle itselleen. Tähän järjestöt ovat oiva työrukkanen. Vaarana on kuitenkin tiettyjen aiheiden "hypettyminen" ilman aitoa lisäarvoa.
@hasaa
Lisää kommentti
Anne Lindfors
2014-01-28 08:53:16
Suomi taitaa olla satojen tuhansien järjestöjen maa, suurimpina sektoreina soste- ja liikuntajärjestöt. Järjestöt ovat myös merkittävä työllistäjä ja palveluntarjoaja.
Aivan totta, haasteita riittää. Monet järjestöt ovat syntyneet ihmisten halusta tavata vertaisia ja vaikuttaa asioihin. Tämä tarve ei ole muuttunut. Järjestöjen pitää oppia paketoimaan tuotteensa ja sisältönsä paremmin, juuri merkityksellisyyden ja tunteiden kautta, osin viihteen ja median keinoin.
Vapaaehtoistoimintaa pitäisi markkinoida tuomalla esiin, mitä se antaa (merkityksellistä tekemistä, vaikutusmahdollisuuksia, työkokemusta jne), ei pelkästään vedota haluun auttaa.
Loistava keskustelunavaus Tolvaselta! Toivottavasti tämä herättää meidät järjestötoimijat pohtimaan tulevaisuutta.
Lisää kommentti
Salla Kuuluvainen
2014-01-28 11:20:50
Mielenkiintoista lukea näkökulmaa järjestötoimintaan myös media-alan toimijoilta. Olen aika täsmälleen samaa mieltä tästä: suurimmaksi osaksi järjestöt markkinoivat toimintaansa todella puisevasti siihen nähden, miten mielenkiintoista toiminta oikeasti on. Järjestöillä ei ole tarvetta keksiä mitään tarinoita, ne ovat oikeasti olemassa, jokapäiväisessä toiminnassa. Järjestötoiminnan taustalla on arvoja, jotka herättävät tunteita ja intohimoa ihmisissä, ja saavat heidät innostumaan. Kunhan niistä muistetaan viestiä!
Toisaalta haluaisin kuitenkin muistuttaa tässä myös kansalaisyhteiskunnan perinteisestä tehtävästä, eli järjestöjen kautta tulisi syntyä yhteiskunnallista osallisuutta, jonka synnyttäminen ei välttämättä ole samanlainen prosessi kuin hyvä markkinointi. Kansalaisyhteiskuntaa edustavat myös marginaaliset ryhmät, joiden tulisi löytää samaistumiskohteita järjestöjen tarjoamista toimintamahdollisuuksista. Se voi joskus tarkoittaa myös kotikutoisuutta ja ruohonjuuritason näkymistä toiminnassa.
Lisää kommentti
Anne Lindfors
2014-01-29 14:37:10
Jatkan Tolvasen innoittamana pohdintaa blogissani: http://pelastamaailma.wordpress.com/2014/01/29/jarjestot-eturintamaan-mars/
Lisää kommentti
Lisää kommentti