Tänä vuonna joudun sanomaan enemmän ei kuin koskaan aikaisemmin. Tilanne on minulle täysin uusi ja hieman hankalakin. Silti uskon maailman kiittävän sitä enemmän mitä useammin uskallan sanoa hyvillekin ehdotuksille ei.

Kieltäytyminen on kohtuullisen uusi asia elämässäni. En ole tottunut kieltäytymään työstä, uusista mahdollisuuksista tai ihmisten auttamisesta. Aloittaessani yrittäjänä viime vuosituhannella ei ollut koskaan varaa sanoa ei. Pitkästä tottumuksesta syntyi oppi, ettei annettavalle työlle sanota ei. Joustot ja venyminen tehdään muualla vaikka terveys, jaksaminen, elämänlaatu ja ihmissuhteet kärsivät.

Olen kokenut että minulla ei ole ollut varaa sanoa ei. Pelännyt töiden ja yrittämisen päättyvän jos hommia ei koko ajan tehdä nasta laudassa. Iso organisaatio ja kustannuspaine johtivat aiemmin epäterveeseen myyntikulttuuriin. Asiakkaalle tehtiin melkein mitä tahansa miellyttämisen ja töiden jatkumisen toivossa. Ei ihme etteivät asiakkaat kuule rakentavaa kritiikkiä tai kehitysehdotuksia käyttämiltään asiantuntijoilta tai konsulttitaloilta. Asiakkuudessa roikkuminen on oikeiden asioiden tekemistä tärkeämpää jokaiselle tulosvastuulliselle.

Aion siis sanoa enemmän ei kuin koskaan aikaisemmin. Asiaa täytyy minulla uutena oikein harjoitella. Aloitetaan sanomalla ei kaikelle nykyiselle. Katsotaan sitten sieltä ne rakkaimmat, tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat ja annetaan niille varovainen kyllä. Lisätään muutama ehkä mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan mitä muuta tulevaan vuoteen mahtuisi. Yritetään varoa ylikuormausta. Aiemmin on kohtuus huonosti onnistunut.

Sanon ei jos en ole oikea mies tarjottavaan tehtävään. Kieltäydyn jos kalenterini on jo täynnä. Sanon ei välillä vaikka kovasti haluaisin sanoa kyllä. Vastustan paremman laadun ja elämän nimissä. Toivon että välillä minullakin on varaa sanoa ei. Pidän sitä jopa ihmisen perusoikeutena. Katsotaan löytyykö innostuvasta, intohimoisesta ja intoa uhkuvasta ihmisestä rohkeutta sanoa välillä myös ei.