Blogini saavuttaa juuri noin 400 000 sivunäyttöä noin 30 kuukauden aikana. Ensimmäisen vuoden aikana ei tapahtunut oikein yhtään mitään, eikä jutuissakaan ollut paljon hurraamista. Vuonna 2012 käynnistyi melko lineaarinen kasvutarina. Arvioin onnistumisen johtuvan häpeästä luopumisesta, aktiivisesti ja rohkeasta kirjoittamisesta, spämmäyksen rajoilla kulkevasta holistisesta jakamisesta ja Twitteristä. Se on äärimmäisen voimakas työkalu tämän hetken sosiaalisessa mediassa.

Aloitin kokeilemalla rakentuuko vaikuttaminen verkossa vielä samalla tavalla kuin olin sen nähnyt tekevän ja vuosituhannen vaihteessa Radiolinjalla ja Intervisiossa toimivan. Tunnistin suomalaisten olevan jäljessä verkon ymmärtämisessä. Loin itsestäni amerikkalaisen mallin mukaan vähän tosikkomaisenkin ammattilaisprofiilin på engelska. Ammattilaiset verkostoissa.

Sitten ryhdyin aktiivisesti tuottamaan sisältöjä. Vanhat työntekijät ovat muistuttaneet Tolvasen soittaneen suurimmaksi osaksi vanhoja levyjä, ajatuksia vuosikymmenen matkalta, joita ei ollut tullut aiemmin jaettua. Tehostin prosessia luomalla mallin jossa powerpointtien sijaan valmistelin ja kommunikoin asiakkaiden kanssa kirjoittamalla ideoita ja ajatuksia blogeiksi. Usein tarinoita oli vähän väritettävä todellisen yrityskohteen peittämiseksi. Totuudessa olen kuitenkin yrittänyt aina pysyä.

Ajattelen vaikuttamisen onnistuvan vain rehellisen oman ja alastomankin henkilökohtaisen viestinnän kautta. Yritän pysyä kiinni siinä mitä osaan ja mitä edustan, matkan varrelta löytyy ajatuksia lähinnä strategiasta, kasvusta, johtamisesta, markkinoinnista ja digitalisoitumisesta. Tolvasen vieraat olivat niin suosittuja, että päätin kasvattaa porukasta oman yhteisönsä, Digitalist Networkin.

Pohdin paljon verkostoja, verkostoitumista ja vaikutamista verkossa. Työpöydällä on ajatus suunnittelutoiminnasta, joka keskittyisi yhteisöjän suunnitteluun rakentamiseen ja ylläpitämiseen eri yhteisöille. Voisihan vaikkapa Guggenheim digital tai Nordic Business Forum olla yhteisö myös verkossa. Samalla liputkin voisi myydä aiempaa huomattavasti edullisemmin. Verkko ja vahva yhteisö taipuu moneen eri asiaan kuten Digitalist on lyhyessä ajassa opettanut.

Blogaamisen aloittaminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Ainoa epäkohta on tietynlainen addiktoituminen sosiaaliseen mediaan josta olen pyrkinyt syksyn aikana eroon. Olen kasvanut ihmisenä, ryhtynyt tarkemmin pohtimaan erilaisia asioita ja kehittynyt niin konsulttina kuin kirjoittajanakin. Myynnistä olen luopunut kokonaan. Vaikuttamiseni verkossa on kyllä pitänyt huolen leivästä ja juustostakin.

Suhtautumiseni Tolvaseen on aika rentoa. Päiväkirjani verkossa elää omaa elämäänsä ja päivittyy jos siltä tuntuu. Yhä kaipaan ihmisten reaktioita, jakamista ja kommentteja juttuihini. Suren suomalaisten mielipidepelkoja. Jätetään usein mielummin vaikuttamatta kuin annetaan oma panos asioiden edistämiseksi.

Tolle vilvanen on ollut välillä pelottava, ahdistava, kiinnostava ja innostava peilikuvani verkossa. Ihmettelen vieläkin miksi monet yhä uskovat minun itse kirjoittavan hahmoa. Valitettavasti en ole Tollen kaltainen mestarikirjoittaja. Ehkäpä epäilijoiden on vaikea ymmärtää kirjoittajan motiiveja. Mitä ihminen kuvittelee asialla ansaitsevansa? Itse olen kärsinyt eniten kirjoittajan viittauksista liiketoimintani mahdollisiin epäselvyyksiin. Muutaman asiakkaiden huolestuessa häiriköstä pohdin pitäisikö asiaa viedä eteenpäin. Niin kauan kuin ihmiset erottavat työni parodiasta jatkakoon tolle tarinaansa. Vain vastavoima tekee brändistä kiinnostavan. Olen siis tollelle myös kiitoksen velkaa.