Sain viime keväänä pistoksen. Osallistuin loistavaan Retoriikan Kesäkouluun. Siellä aloin ensimmäistä kertaa ajattelemaan puhumista tekona. Olin jo aiemmin päättänyt puhua tänä syksynä enemmän. Tarjosin itseäni menestyksellä Digiapostolin hommaan. Kutsuja tuli sopivasti yritysten hallituksiin, johtoryhmiin ja useisiin eri tapahtumiin. Kerran pääsin radioonkin.
Olen äärimmäisen kiinnostunut puheesta. Puhe on ehdottomasti merkittävä teko. Useat historian suurimmista johtajista ovat olleet loistavia puhujia. Puhujana ja puhetta voi kehittää, syventää, harjoitella ja harjoittaa. Puhe on kiinnostava linkki ihmisten, ajatusten ja elämän välissä. Tähän väliin voi toki nostaa myös kuuntelun merkityksen. Ilman kuuntelua ei tiedä mistä kaikesta pitäisi puhua tai olla puhumatta.
Suomalainen kulttuuri vähättelee puhumista. ”Sanoista tekoihin, ” nehän vaan puhuu, pelkkää puhetta kaikki, taas ne puhuu. Ne vaan aina puhuu. Politiikkakin on muka pelkkää puhetta.
Uusista ja vaikeista asioista on puhuttava. Häpeästä on luovuttava. Omia mielipiteitä ei saa pelätä, eikä pidä ajatella, että mielipiteet merkkaavat puhujan. Rohkeimmat meistä nostavat vaikeita asioita yhteiseen keskusteluun. Itsensä paljastavat rohkaistuvat muiden raadeltavaksi. Siksi heitä sekä vihataan että rakastetaan. Kill your idols.
Olen puhunut koko työikäni. Puhun paljon ja se tekee minusta varmasti rasittavan. Rakastan puhumista eri ihmisten kanssa. Pyydän ihmisiä jatkuvasti puhumaan kanssani. Pidän puhumisesta ihmisille. Haluaisin kehittyä puhujana. Puhe, joka koskettaa on merkittävä palvelus ja teko meille kaikille. Puhutaan siis paljon, vaikeista asioista, uusista asioista, asioista joista haluaisimme vaieta ja ennenkaikkea miltä meistä itsestä mahtaakaan tuntua.
Kiitos teille jotka ovat halunneet kuunnella puhettani. Lupaan kehittyä puhujana ja yrittää kirkastaa sanomaani. Onneksi Suomestakin löytyy puhumisen ammattilaisia ja asiantuntijoita auttamaan oman puheen kehittämisessä. Haluan paitsi puhua niin kehittyä puhujana. Se vaatii varmasti myös hiljentymistä pohtimaan omaa puhetta ja puheen merkitystä.
Valoa kohti!
V
KIRJOITA KOMMENTTI
Ari Mäkinen
2013-11-29 09:36:16
Kyllä kyllä. Meillä täällä on sellainen omituinen oikeassa olemisen pakkokulttuuri. Siihen kuluu yksien ja ainoiden totuuksien maailma. Kaikkihan me tiedämme, että harvassa asiassa on yksi totuus, totuus lienee harmaasävyissä.
Kerron esimerkin oikeassa olemisen pakko kulttuurista. Lasteni kanssa hiekkalaatikolla tuli juttua "inssityyppisen" isän kanssa. Hän oli varmasti koulutettu ja osaava alallaan. Tätä inssityyppiä harmitti kovasti nykyinen meininki, jossa asiantuntijaksi voi julistautua kuka hörhö tahansa. Inssi taisi olla vieläpä dippasellainen. Hän höysti ajatustaan vielä kertomalla, että asiantuntijaksi tullaan vuosikymmenten kokemuksen kautta. Siis muilla ei olisi sanavaltaa ennen saavutettua kokemusta? Tämä kommentin heittänyt dippaisä oli iältään arviolta alle neljänkympin. Ehkä hän odottaa omaa päiväänsä parrasvaloissa?
Toki ikä ja kokemus tuovat perspektiiviä, ja tietyt naivistiset ajatusmallit voivat olla varttuneemmalla jalostuneempia. Mutta eikö siinä vahvassa kokemuksessa piile myö merkittävä riski? Kierretään kehää ja jauhetaan samaa osaamista vain eri kanteilta.
Siis puhumiseen, ehkä meillä pitäisi oppia lisää keskustelukulttuuria, juttelua, ideointia ja väittelyä. Pitäisikö meidän oppia vahvemmin sietämään selvääkin kritiikkiä ja tiukkoja vastaväitteitä. Kaiken tämän keskellä pitäisi kehittää omaa näkemystään ja jalostaa sitä ulkoa tulleilla maistella. Pääsuuntaa unohtamatta. Puhuminen on vaikuttamista ja se ei ole suoraan valmiiden vastaus antamista. Vakuittaminen on ajatusten liikkeelle laittoa.
Olisi mahtavaa nähdä (ehkä kykyni ei riitä osallistumiseen) kunnon väittely Digitalist-tapahtuman paneelin tyyliin. Mutta niin, että siinä eri asiantuntijat edustaisivat toisistaan poikkeavaa ideologiaa, ja sitten asiasta väiteltäisiin. Ei siis kinasteltaisi vaan käytäisiin tiukkaa, hyvin argumentoitua keskustelua.
Jatka Ville puhumista. Kun puhut ajattelet, kun kirjoitat ajattelet. Miten käy, jos puhe ja kirjoittaminen vähenee? Minä lopetan purkautumiseni tähän.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-11-29 10:12:52
Sitten saa sanoa vasta kun tiedetään! Hyvä havainto. Suomi on juuri tälläinen, keskeneräisestä ei puhuta....vaikka maailma kehittyy juuri toisinpäin? #V
Lisää kommentti
Ari Mäkinen
2013-11-29 10:57:44
Olen juuri sitä mieltä, että yksi suurimpia haasteita on saada riittävän erilaisia näkökulmia oman ajattelun kehittämiseen. Katso nyt tätä meidänkin alaa. Kaikki höpisee loppujen lopuksi samoja mantroja, käyttäjäkokemus, sisältömarkkinointi, yhteisöt.... Mistä tulevat todella vaaralliset ja riittävän omituiset ideat? Onneksi maailma kehittyy toisinpäin.
Lisää kommentti
Jari Sutinen
2013-11-29 09:46:14
Otetaanpa yksi tärkeä kysymys. Millainen sinä olet kuuntelijana?
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-11-29 10:12:18
Tätäkin on pohdittava. Ei varmasti vahvuuksiani. Sain silti juuri palautetta, että olen kehittynyt asiassa. Halu vaikuttaa panee kehittämään sitäkin osaamista. #V
Lisää kommentti
Ari Mäkinen
2013-11-29 10:54:00
Tämä kuunteleminen on mielenkiintoinen aihealue. Itse pyrin käyttämään aikaani asiakkaissa paljon kuuntelemiseen. Tämä tietysti tuntuu asiakkaasta hyvältä ja saan paljon toimialatietoa sekä hyvän käsityksen yrityksen nykytilasta. Pidän siis kuuntelemista tärkeänä, mutta siinä piilee omat haasteensa. Koska puhuminen on vaikuttamista, liiallinen kuuntelijan roolissa pysyminen aiheuttaa tilanteen, jossa tilannetta vetää asiakas. Pahimmillaan tässä voi käydä niin, että asiantuntijana paikallaoleva alkaa ajattelemaan asiakkansa tavoin ja oma kirkas (ulkopuolinen) näkemys alkaa murentumaan.
Lisää kommentti
Antti Mustakallio
2013-11-29 11:10:14
Mahtavaa kuulla, että Kesäkoulu vaikutti sinuunkin noin! Et ole ainoa. Tämä postauksesi on muuten käsittämättömän ajankohtainen. Retoriikan kesäkoulun ensi vuoden puhujat on juuri saatettu julki ja ilmoittautuminen on alkanut: http://retoriikankesakoulu.fi/
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-11-30 08:24:46
No tämäpä oli telepatiaa! Kovia nimiä teillä ilmeisesti mukana tänä vuonna. En tunne osaa heistä... toivottavasti rummutatte ennakkoon kunnolla! Terkut, V
Lisää kommentti
Olli Manninen
2013-11-30 10:02:15
Puhuminen on audiovisuaalinen akti jossa sanotun sisällön ohella olennaista on kyky olla läsnä ja energisoitua vastaanottajien reaktioista. Se jännittävä tunne, kun tuntee olevansa heti samalla aaltopituudella, inspiroi ja yllättää aina. Silloin pystyy ottamaan vastaan myös näkemyksiä jotka poikkeavat omista.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-11-30 10:38:14
Olipas hieno vastaus. täytyy oikein pureskella ja pureutua. Olen kanssasi samaa mieltä. Hyvä puhe yhdistettynä aktiiviseen kuunteluun synnyttää ihmeitä. Asioita, jotka muistaa läpi elämän.
Lisää kommentti
Antti Sipilä (@AnttiSipila)
2013-11-30 11:33:43
Olen huomannut, että parhaiten onnistuu kun puhuja haluaa puhua ja nauttii siitä haasteesta mihin on itsensä ajanut. Huonosti onnistumisessa näkyy yleensä jonkunlainen hallitseva pelko.
Riskinottokyky on olennaista kiinnostavan ja vapautuneen esiintymisen kannalta. Sitä kasvattavat ainakin kokemus, lahjakkuus ja hyvä sisältö.
Digitalist Networkin avauksesta jäi mieleen, että puheesi tuntui vapautuneelta ja iloiselta. Vaikutti siltä, että vedit lonkalta osan sisällöstä, mikä oli hauskaa siinä tilanteessa. Sulla on varmasti hyvät edellytykset puhumiseen ja siinä kehittymiseen myös jatkossa.
Loppuun tipsi: #Lopetus http://www.ragan.com/Speechwriting/Articles/47582.aspx
Lisää kommentti
Lisää kommentti