Yritykset elävät jatkuvan muutoksen keskellä. Kasvu, kansainvälistyminen, kehitys tai edes edellisen tuloksen saavuttaminen vaativat jatkuvaa muutosta. Menestyminen ja onnistuminen ovat muutoksen vahvinta myrkkyä. Tuntuu olevan lähes mahdotonta kehittyä tai saada isompaa muutosta aikaiseksi, jos yrityksen talous on kunnossa. Vielä enemmän muodostuu mahdottomaksi, kun nykyiselläänkin tuntuu hyvältä.
Muutoksen johtaminen lähtee epämukavuuden tunteesta. On saavutettava sense-of-urgency, tunne muutoksen pakosta ja taisteltava muutoksen puolesta. Muuten ihmiset, kulttuuri, tottumukset ja ymmärtämättömyys palauttavat yrityksen toiminnan entiseen helppoon, tuttuun ja mukavaan toimintamalliin.
Todistamme päivittäin, kuinka ihmiset epäonnistuvat laihduttamaan, liikkumaan tai lopettamaan tupakoinnin. Katsomme kuinka Nokia uppoaa Titanicin lailla kuukausien aikana hukattuaan muutoksen mahdollisuuden. Joku sanoi tämän ja ensi vuoden muistettavan siitä kun Sanoma-konserni romahti. Epäonnistumiset johtuvat muutoksen huonosta johtamisesta.
Suurin osa johtajista ajattelee, että ei säädetä kun homma vielä toimii. Ymmärrän ajatuksen. Onhan se aika vaikea kehittää ja huoltaa ilmassa lentävää lentokonetta. Silti jokainen maailman strategiaguru toitottaa samaa yhteistä viestiä. Vain jatkuva muutos pelastaa yrityksen ja ennen kaikkea sen johtajan. Mielestäni arvokkain oppi Nokian johtamisesta ei ollut menestyksen tuottanut logistinen ihme, vaan oppi jatkuvasta organisaation myllerryksestä. Vierivä kivi ei sammaloidu ja on parempi pitää henkilöstöä jatkuvasti hereillä kuin antautua kilpailijoiden aamupalaksi.
Pohdin tapaamieni yritysjohtajien suhdetta henkilöstöönsä. Lähes poikkeuksetta johto kokee onnistuneensa palkkaamaan yritykseensä poikkeuksellisen osaavaa porukkaa. Pidän tästä oman tekemisen kunnioituksesta. Silti harha huippuosaamisesta on vähän samanlainen kuin olemme kaikki tavallista parempia autokuskeja eikä kenelläkään ole tylsiä vitsejä kerrottavanaan.
Kunnioitus vallitsevaan toimintamalliin, kulttuuriin ja tekemiseen muodostavat myrkkykapselin muutoksen johtamiseen. Kipparista tulee voimaton yrityskulttuurin kasvaessa komentosiltaa suuremmaksi. Toimintaympäristön muutoksessa johtamisesta tulee mahdotonta. Muutos onnistuu vasta täydellisen kriisiytymisen kautta.
Jokainen johtaja haluaa muuttaa yritystään. Tehdä isompaa, parempaa tai kannattavampaa. Siksi olisi syytä oivaltaa, että muutoksen onnistuminen vaatii yrityksen viemistä epämukavuusalueelle. Jos meinaat muuttua, on ensimmäinen tehtävä saada oma henkilöstö, asiakkaat ja sidosryhmät aidosti uskomaan muutokseen. Usko syntyy uskottavasta viestinnästä. Jos viestit yrityksen menestyvän, menetät mahdollisuuden parempaan. Parempi pohtia yrityksen viestimää toimintaa, sillä omaa porukkaa tai asiakasta mielistelevä viesti ei vie mihinkään.
KIRJOITA KOMMENTTI
Kauko Niemi
2013-10-27 07:32:21
täyttä asiaa. Karrikoiden voisi sanoa, että jopa ruokareseptit pitäisi kieltää, koska ne tappavat muutoksen ja luovuuden. Sinusta tulee mestarikokki, kun joka kerta muutat ja kokeilet uutta lieden ääressä. Samoin se tapahtuu yrityksissäkin kun jatkuvasti mietitään millä muutoksilla yllätetään sekä asiakkaat että kilpailijat.
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-10-27 08:17:59
Tunnustan, fat and happy
Lisää kommentti
Pia Kenttä (@PiaKentta)
2013-10-27 08:54:43
Henkilökohtainen epämukavuusalueelle meneminen onnistuu, kun asennoituu siihen, valmentaa itsensä etukäteen ja on ikäänkuin lopulta valmis. Ison köörin, koko organisaation vetäminen epämukavuusalueelle, kun ihmisten henkilökohtaiset elämäntilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, eri vaiheissa, on haastavaa. Ei riitä, että johtaja on valmis heittäytymään, mutta ei myöskään, että henkilöstö on tähän valmis. Vuoronperään itse mietin ja keskustelen eri tahojen kanssa miksi se muutos on niin haastavaa. Milloin se on esimiehen näkemys vastahakoisen kivireen vetämisestä perässään, milloin henkilöstön näkemys esimiehen muutosvastarinnasta, kun natsat on jo hankittu, asuntolaina maksamatta ja kaiken henkilökohtaisesti saavutetun riskeeraaminen yhtäkkisellä tuntemattomaan heittäytymisellä mahdotonta. Perus turvallisuuden tunne pitäisi jollain keinolla saada kaikille kuntoon, että heittäytymisiä uskalletaan puolin jos toisin tehdä. Tätä ei tue kvartaalilukujen tutkiminen, sillä muutos tarkoittaa uuden opettelua, uuden opettelu hetkellistä hitautta, hetkellinen hitaus, niin, jopa hetkellistä tuloksen pysähtymistä tai investointeja. Se näyttää huonolle kvartaalista mitattuna ja yleensä näissä tilanteissa yrityksissä tykätään pudotella päitä melko nopeasti. Puolisoani lainatakseni mikä firma tai kuka johtaja Suomessa on valmis vuosikausia kehittämään omaa iPhoniansa niin, että se syö yrityksen tämän hetkisiä resursseja jatkuvasti kokoajan eikä kehitystyön tuloksista ole vielä hajuakaan, saati pienintäkään varmuutta? Olen samaa mieltä, huipulla ollessa, asioiden ollessa mallillaan on erittäin vaikeaa rikkoa kaavaa, heittäytyä tuntemattomaan, mutta juuri siellä se pitäisi tehdä. Huipulta pääsee yleensä vain alas, mielummin itse valitsemaansa reittiä, uutta huippua lentämällä tavoitellen, kun kompastuen ja epämääräistä syöksykierrettä alas rymistellen. Uskallusta, sitä me suomalaiset tarvitaan. Sen viestin lisäksi. Helpommin taas sanottu kuin tehty. :)
Lisää kommentti
Lisää kommentti