Kävin kiinnostavan keskustelun suomalaisen työelämän visiosta. Eräs toimitusjohtaja ihmetteli ääneen, miksi Suomessa pohditaan meinaako, haluaako tai jaksavatko yli viisikymppiset jatkaa työelämässä. Hän ihmetteli miksi kaikki muut ajattelevat hänen puolestaan uran jatkumista kun hän koki olevansa vasta hommiensa alussa.

Se tuntuu todelta. Moni varmasti ajattelee, että parasta olisi kun mitään ei tarvitsisi tehdä. Pääsisi helpommalla kun ei tarvitsisi yrittää joka päivä. Pitääkö sun mennä töihin? Hassu kysymys. Eikö näinä aikoina pääsetkö tänäänkin tekemään työtä olisi parempi?

Muotoillaan työstä kiinnostavampaa. Ajatellaan ihmisen kehittävän itseään ja tuottavan läpi elämän. Millaista työtä sinä haluaisit tehdä kuolemaasi asti? Jos saisit itse muotoilla ammattisi, arkesi ja työpäiväsi, millainen se olisi?

Jäin pohtimaan asiaa. Oman unelmani ja arkeni ero on merkittävä, mutta muotoiltavissa. Minulla on viharakkaus-suhde työhöni. Inhoan sen sirpaleisuutta ja asiakkaiden pomputtelua, mutta rakastan suunnittelua, kehittämistä ja monenkirjavia ihmisiä. Vaikeinta kehittämistyön tekemisessä on työn löytäminen. Kaiken maailman konsultteja on liikaa ja tarjontaa paljon kysyntää enemmän. Asiakkaan on lähes mahdotonta arvioida kenen ehdotuksiin kannattaa tarttua.

Muotoile oma unelmasi. Kerro kaverille mitä olisit valmis tekemään kuolemaasi asti. Pohdi sitten, miten unelmasi olisi tehtävissä. Voisitko vähentää elämäsi kuluja saadaksesi toteuttaa itseäsi?  Mistä sinun pitäisi luopua unelmasi saavuttaaksesi? Tai mitä tarvitsisit unelmasi toteutumiseen? Mieti sitten hetki olisiko ajatuksesi ihan toteutettavissa. Kirjoita unelmasi paperille tai kerro siitä ohikulkijalle. Ryhdy toteuttamaan haaveitasi.

Minulla on intuitiivinen arvaus. Uskon, että Suomen parhaat yrittäjät ovat toistaiseksi vielä töissä yrityksissä. Suomalaiset yritykset ovat täynnä osaajia, joilla on hyviä ideoita yrityksistä, osaamista, mutta ei vielä rohkeutta ja oikeanlaista ympäristöä yrittää. Rakennamme Digitalist Networkin osaksi levy-yhtiön uusille yrityksille. Ajatus on siis tarjota ”artistille” lähes kaikki mitä menestyvän yrityksen pyörittämiseen tarvitaan. Tukea strategian valitsemiseen, liikeideaan, brändäykseen, toimintaan ja rahoitukseen. Digitalistissa uudet ja vanhat yrittäjät tukevat toisiaan.

Jotain yhteiskunnassamme on vialla niin kauan kuin ajattelemme työtä pakkopullana, jonka ainoa visio on sen päättyminen. Tilastojen mukaan lottovoittajatkin jatkavat työelämässä, mutta monet varmasti haaveilevat voitosta juuri pakollisen työn tekemisen lopettamiseksi. Työelämä ei ole yhteiskunnan asia, vaan miljoonien osaajien yhteenliittymä. Muutos lähtee yksilöstä eikä syteemistä. Systeemi taipuu kunhan yksilöt sitä muotoilevat. Lisää vastuuta työntekijälle ja joustavuutta työelämään. Tehdään työurasta teos eikä kärsimystä viikonloppujen ja lomien välissä.