Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat yrittämiseen positiivisesti, mutta eivät halua itse yrittää. Vaarallista, työlästä ja hankalampaa kuin töissä käyminen. Tässä yksi esimerkki peikosta, jonka hyvinvointivaltio on saanut aikaiseksi. Peikosta kirjoitin artikkelissa meillä menee todella hyvin.

Innostun itse yrittämisestä, mutta pidän sitä enemmän rakenteellisena järjestelynä kuin elämäntapana. Saattaisin hyvin mennä töihinkin kunhan tietyt ehdot toteutuisivat. En näe minkäänlaista ongelmaa yrittää yritysten sisällä. Itse asiassa olen tehnyt paljon työtä yritysten sisäisten kasvuympäristöjen synnyttämisessä.

Miten yrittämisestä voitaisiin tehdä Suomelle kannattavampaa ja ihmisille kiinnostavampaa?

Yksinkertainen ajatus: Parannetaan yrittäjien eläke-etuja. Tehdään niistä parempia kuin työntekijöillä. Lasketaan vaikka yrittäjäeläkkeen tulovero Viron tasolle. Jos kerran tunnistamme, että yrittäminen sisältää riskejä, on työlästä, mutta kiehtovaa niin palkitaan yritysten synnyttämisestä, muiden palkkaamisesta ja riskin kantamisesta. Tehdään se siten että yrittäjän kannattaa tavoitella mahdollisimman suurta eläkepakettia. Saapahan sitten olla rauhassa jos sattuu olemaan hengissä.

Uskon siirtyvämme teollisesta yhteiskunnasta osaamisen, ihmisten, yritysten ja yrittäjien yhteiskuntaan. Yhä useammat ihmiset työllistävät itsensä yrittämällä yksin tai keksimällä itsellensä työpaikan. Tuotantotalouden suuryritysten merkitys hyvinvoinnissa vähenee. Tarvitsemme uusia ajatuksia kansalaisyhteiskunnan vauhdittamiseen.

Työaikalait, AY-liike ja keskustelu suomalaisesta työkulttuurista nojaavat liikaa 1900-luvun teolliseen yhteiskuntaan. Keksimme hyvinvointi-konseptin, joka tuli liian laiskaksi ja kalliiksi. Uutta vauhtia syntyy ajatuksia voitelemalla eikä tuhkaa levittelemällä. Koska nyt hyvät keinot ovat kalliit, kannattaa kokeille monenlaisia muutoksia samanaikaisesti. Rapatessa roiskuu varmasti ja hyvää syntyy empimistä enemmän.