Somekoukku

Taidan olla koukussa sosiaaliseen mediaan. Ainakin minulla on kaikki edellytykset siihen. Päätin pari vuotta sitten jakaa lähes kaiken mikä voisi kiinnostaa itseäni tai kavereita, tuttavia tai muuten vaan seuraavia. Sattumalta syntyi #sharingiscaring –ajattelu. Ymmärsin että istumme verkossakin omissa pienissä piireissä ja poteroissa jos emme uskaltaudu tai välitä jakaa näkemäämme. Emme pysty kollektiiviseen oppimiseen. Siitä on kysymys myös Digitalist Networkissa. Jakamisesta, välittämisestä ja uusien asioiden oivaltamisesta yhdessä.

On kiva nähdä kuinka nopeasti uudet ihmiset tulevat, innostuvat ja aktivoituvat sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Twitterissä. Aika moni on innostunut keskustelemaan, jakamaan ja kommentoimaan asioita sekä tuttujen, että täysin vieraiden ihmisten kanssa. Hyvä Kirsi Piha, Klaus Kuha ja Sarasvuo Jari. Lisää päättäjiä ja yritysjohtoa verkkoon.

Olen aina ollut maanisen kiinnostunut uutisista. Muistan pohtineeni 90-luvulla tekstitelevision hitautta ja 2000-luvulla kesäpäiviä jolloin mediatkin lomailivat. Uutisten televisiolähetykset tuntuvat laahaukselta varsinkin kuin kaikki asiat tulevat heti alussa. Loppu onkin sitten saman toistoa nasaalilla uutisäänellä.

Oletko huomannut kuulevasi uusia asioita tai uutisia ensimäisenä juuri sosiaalisen median kautta? Tärkeimmillä asioilla on taipumus levitä.  Twitter- on aika hyvä suodatin Sunnuntain Hesarille. Tärkeimmät mielipiteet ja jutut kyllä levitetään. Toivoisin monen levittävän enemmänkin omista kiinnostuksen aiheistaan. Olisi kivaa oppia enemmän taiteesta, kulttuurista, liiketoiminnasta kuin erilaisten ihmisten arjestakin. Aamuiset lätkäharkat ovat joskus aivan yhtä kiinnostavaa tietoa kuin robotisaation viimeisemmät tuulahdukset. Somesta hyvän tekee sen monipuolisen ja yllätyksellisyyden. Ei koskaan tiedä mitä tulee seuraavaksi ja sen jälkeen.

Uutishimoni lisäksi olen aina ahminut aikakausilehtiä. Paras lehti juuri nyt on sovellus nimeltä Flipboard. Se suodattaa minulle sopivaa sisältöä useista eri lähteistä. Nautin aiheiden mukaan niin taiteen, muotoilun, markkinoinnin kuin digitalisaationkin seuraamisesta. Koko muotimaailman uusimmat löytyvät muutamalla painalluksella kun säädöt ovat kohdallaan.

Tietoa on luonnollisesti liikaa ja kaiken seuraamista saa ainakin pääkipua. Silti sosiaaliseen mediaan hurahtaminen on muuttanut ainakin omaa mediakäyttäymistäni nopeasti. Katson huomattavasti vähemmän  televisiota ja esimerkiksi aamuisin en enää ollenkaan. Palasin radioon internetin taustalle. Iltaisin en jaksa odotella sarjoja, vaan katson mielummin jotain itse valitsemaani. Lehtiäkin luen vähemmän. Tärkeimmät uutiset kyllä leviävät ja etusivut kertovat oleellisimmat.

Tiedän monen ajattelevan ettei noin voi mitään sisäistää ja lehdet on luettava kannesta kanteen. Isoin muutos omassa mielessäni on se, etten enää kuluta tai nauti mediasta, jonka joku muu on minulle määrännyt. Kaista on auki ja tarjoaa aina jotain minulle sopivaa sisältöä. Olkoon sitten aika, hetki tai mielentila mikä tahansa – verkossa en koskaan ole yksin.