Luemme mahtipontisia ilmoituksia mm. Stockmannin ja Lorealin aikomuksista mainostaa jatkossa verkossa. Uutiset ovat hyviä ja kiihdyttävät mediateollisuuden murrosta. Uutiset aiheuttavat kuitenkin mutinaa ainakin Tolvasen hapuilevassa tajunnassa.

Miksi vasta nyt? Ai kun verkko on valmis ja kuluttajat ovat jo siellä. Huomasin myös legendaarisen Jorma Sairasen pohtineen miksi yli puolet mediarahasta valuu vieläkin sanomalehtiin. Mitähän ne meinaa tehdä? Bannereita? Kampanjoita. Miksi tuollaisten megabrändien edes kannattaa mainostaa? Mikseivät he rakenna verkossa enemmän? Oma media muuttaisi kaiken. En vieläkään ymmärrä mainostamista verkossa hyvien sisältöjen ja palvelujen sijaan. Yksi ilmainen ajatus Stockmannille löytyy tästä.

Jatkan eilisen mediahapuilun pohtimista. Jos väljennämme median käsitettä ”kultaisesta kolmiosta” palveluksi, pääsemme huomattavasti kiinnostavampiin aihepiireihin. Ensimmäinen ja merkittävin on sisällöntuottajien roolit ja toimintamallit. Kuka tahansa voi tuottaa hyvää sisältöä. Merkittävää ei ole se kuka tekee, vaan onko se hyvää? Digitalist Networkissa toivon ja uskon kaltaisteni ryhtyvän kuratoimaan digitalisoitumisen ilosanomaa itse ja muista mediapalveluista. Ajatuksena on tuottaa näkemyksiä ja kokemuksia digitalisoitumisen mahdollisuuksista ympäri maailmaa. Digitalistien tehtävä on kuratoida ja kirkastaa muutoksen tuomia mahdollisuuksia.

Toivon ihmisten lähtevän rakentamaan uutta. Itse ainakin pakahdun innostuksesta. Käyttäjät, muut yritykset ja koko digitaalinen maailma sisällöntuottajina on kiinnostava mahdollisuus. Mitä jos Stockmann antaisi asiakkaitensa vaikuttaa tavaratalojen tarjontaan? Mitä jos asiakkaat äänestäisivät syksyn muodin parhaat onnistumiset? Ajatelkaa jos Stockmann olisi asiakkaiden yhteinen tapa viestiä ja välittää muodin tai ruokakulttuurin ilosanomaa. Se olisi minusta mediaa ja todella kova juttu.

Kultaisen kolmion toinen kulma kumpuaa mainostajan roolin kehittämisestä. Saat näkyvyyttä. Saahan sitä. Mainostajan on saatava enemmän. Käytän jälleen omaa hankettani esimerkkinä. Palvelussa ei näillä näkymin ole mainontaa jos käyttäjät eivät sitä erikseen vaadi. Verkostolle tulee yhteistyökumppaneita, jotka haluavat rakentaa digitaalista tulevaisuutta. He tulevat mukaan palvelun suunnitteluun, kehittämiseen, tapahtumiin ja tuottavat sisältöjä eri muodoissa. Silti uskon toiminnan pysyvän objektiivisena ja asiallisena. Se on jokaisen hanketta rakentavat yrityksen etu. Halukkaat vain pääsevät hyödyntämään verkostoa osana omaa toimintaansa. Ei tarvitse itse rynniä ihan joka paikkaan kun verkosto vaikuttaa yritysten puolesta. Miksi media tarjoaa vain näkyvyyttä? Eikö hyville yrityksille olisi mahdollista antaa paljon enemmänkin? Auttaa myötä- ja vastamäessä?

Kolmion kolmas tabu on palveluiden maksullisuus käyttäjille. En ymmärrä maksumuureja alkuunkaan. Miksi mediat, joilla on varsin väljä ja laskeva lukijasuhde estävät palvelun käyttöä pystyttämällä siihen muureja? Eikö lisääntyvän sisältökilpailun aikana pitäisi lisätä ja parantaa kokemusta heikentämisen sijaan? Hyvästä kokonaisuudesta joku voisi hyvin maksaakin. Mikä tahansa loistava sähköinen media voi julkaista myös paperilla. Kysymys on kiinnostavuudesta, lisäarvosta ja erottautumisesta. Ihan kuten millä tahansa muullakin brändillä.

Parempaa asiakaskokemusta luodaan tarjoamalla muillekin mahdollisuus kanavan käyttöön. Aivan kuten itse avasin blogini muiden asiasta innostuneiden käyttöön. En ymmärrä miten itseäni parempien kirjoittajien ajatukset voisivat olla itseltäni pois? Olen täällä rakentamassa ja edistämässä enkä ihmettelemässä. Media tarvitsee parempia sisältöjä. Ei pitäisi pohtia pelkkää monopolia niiden synnyttämisestä. Tulevaisuuden media on lähempänä verkostoa tai palvelua, joka kokoaa asioita käyttäjien puolesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Asiasta voi oppia vain opettelemalla. Siksi laitoin omat rahani kiertoon ja perustin Digitalist Networkin. Toivottavasti en jää asian kanssa aivan yksin. Taistelen menestyksen puolesta avoimuuden, konkreettisen lisäarvon ja jatkuvan kehittämisen keinoin. Katsotaan mihin se riittää. Ainakin tulevaisuuden rakentaminen päivä kerrallaan tuntuu perhanan hyvältä.