Journalismin tulevaisuus #sharingiscaring

Hyvä kirjoitus jälleen. Kaupallisen median haasteena on otteen höllääminen vanhoista, tehokkuuden nimissä ylläpidettävistä toimintamalleista. On vaikea uudistua, jos ei uskalla astua ulos tutulta ja turvalliselta toiminta-alueelta tai ei luota uusiin mahdollisuuksiin.

Eikös media ole enemmän seurailemassa Somea kuin hyödyntämässä sitä? milloin alkaa todellinen sisällöllinen vyörytys? V

Hyvä kirjoitus! Mutta jos journalistin pitää olla koko ajan online, onko muulle elämälle enää ollenkaan aikaa? Pitääkö mökkilaiturillakin olla tehokas viestijä iPad koutassa vai saako tuijotella ulapalle? Luovat aivot tarvitsevat myös joutilaisuutta. Muuten ne lakkaavat olemasta luovia.

Hei! Kiitos hyvästä näkökulmasta. Monet toimittajat toimivat jo aktiivisesti somessa, ja myös esittämälläsi tavalla: etsivät haastateltavia, kertovat juttuprosessista jne. On totta, että monikanavaisuuden kehittämisessä on vielä työsarkaa.
Minä itse odotan medialta ja monikanavaisuudelta nykyistä enemmän isojen uutisten kohdalla: jatkuvaa uuden sisällön julkaisemista: videoita tapahtumapaikoilta, grafiikkaa, videohaastatteluja silminnäkijöiltä, toimittajia kertomassa omissa feedeissään havainnoistaan, fiiliksistään, lukijoita jakamassa omia kokemuksiaan jne. Näin lukijat koukutettaisiin. Ja omat uutisaiheet ja kunnon monikanavaisuuden rakentaminen niiden ympärille... Tervetuloa journalismi 2.0!

Villen maalaama vuorovaikutteinen, monikanavainen keskustelija on erinomainen ajatelma tulevaisuudeksi. Tuo sanomalehden muuttaminen journalistien blogien kuratoinniksi on erittäin mielenkiintoinen visio.
Kommenteissa on otettu ajatus hyvin haltuun ja luonnollisesti kysytään pitääkö journalistin sitten päivystää 24/7 linjoilla, mitä kansa sanoo. Ei tietenkään. Ensimäiset 3 tuntia artikelin julkaisun jälkeen ovat aktiivisimmat.

Perinteinen sanomalehti on mediana niin vaikeassa tilanteessa että on pakko muuttua radikaalisti, muutenkin kuin päätoimittajia erottamalla. Monikavaisuus on elinehto, paperi olkoon sitten se syväluotaava taustojen selventäjä ja tutkivan journalismin väline, jonka sisältö jatkaa sitten elämäänsä kansan kanssa keskustellen. Uutisvälineenä painettu lehti on aina vähintään puolivuorokautta vanhojen tapahtumien analoginen replay. Kuluttajien valtaosa on jo suunnannut katseesa uuteen, kun se eilinen on jo somessa käsitelty. Ja kun uutta infoa tihkuu, se leviää ja elää taas uutta elämää somessa ja blogeissa.

Sanomalehdethän käy kyllä keskustelua siellä omilla sivuillaan uutisten alla. Tai lukijat käy. Uusi Suomi on omalla tavallaan ollut uranuurtaja uutispalvelun ja blogien yhdistäjänä ja toimittajat keskustelevat siellä kommentoijien kanssa. Mutta se on siellä. Ei somessa. Puheenvuoroista löytyy hyviä ja laadukkaita mielipiteitä, mutta nyt sielläkin monet puheenvuorot alkavat edustaa myös vastakkaista tyyliä, joka kuuluisi sinne uutisten tai blogien kommenttikenttään. Ne eivät tuo kovinkaan kummoista lisäarvoa. Päinvastoin, latistavat puheenvuorojen yleistä laatumielikuvaa pahemman kerran.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

Amerikassa moni perinteinen journalisti on jo saanut potkut jos heidän lehden nettiversion kolumni ei ole saanut tarpeeksi klikkauksia (New York Times esimerkkinä, tunnettu printtikolumnisti ei enää kirjoita lehdelle koska hänen juttujaan ei lukenut tarpeeksi moni NYT:n nettisivuilla) - digitaalinen media toi aivan uudenlaisia mittareita joita perinteisessä mediassa ei ole ollut ja nämä mittarit vaikuttavat myös toimittajien tulevaisuuteen. Juuri hiljattain myös Chicago Sun-Times irtisanoi kaikki valokuvaajansa, ja tästä lähtien alkaa käyttää ainoastaan freelance-kuvaajien tuotantoa, lukuunottaen lukijoiden/yleisön tuottamaa materiaalia.

Tunnen montakin perinteistä toimittajaa, ja moni vastustaa uutta mediaa, ja ei halua lähteä vaikka twiittailemaan. Oma mielipiteeni on että joko pysyt ajan hermolla ja muutoksessa mukana tai tiput pois - ei Hesari tai mikään muukaan media pysty monta vuotta olla olematta kehityksessä mukana - tai heidän toimintansa on kokonaan vaarassa (pari vuotta sitten printtilehtien kuolema oli Amerikassa päivittäistä uutisointia, niin moni lehti kuihtui ja kuoli jo silloin). Ei toisaalta ihme että monet perinteiset toimittajat vastustavat sosiaalimediia aktivisuutta - he ovat saaneet palkan kirjoittamisesta, ja nyt yht'äkkiä työn määrä tuplaantuu kun pitäisi olla Twitterillä aktiivinen, kuka maksaa siitä ajasta lisää?

Valitettavasti uuden median suosiolla ei ole kyse paremmasta journalismista - tai huonommasta- vaan kyse on myös rahasta ja median toimintamallista. Perinteinen media rahastaa kuluttajaa myymällä tilauksia, ja tienaa myymällä mainostilaa.

Murros tapahtui kun kuluttaja tottui saamaan uutiset ilmaiseksi netin kautta - miksi maksaa enää sanomalehden tilauksesta kun samat uutiset saa netistä ilmaiseksi? Suomessa toki on vahva sanomalehti-kulttuuri, joten Suomessa voi olla että lehdet selviävät suhteellisesti kauemmin kuin esimerkiksi Amerikassa. (Itse tilaan kotiin International Herald Tribune:a jotta on joku jota "hypistellä" aamiaispöydässä, mutta senkin sisältö on usein sellaista jota olen jo lukenut netissä päivää aikaisemmin, ja lehti on ankean ohut).

Tärkeimpänä... Mainostajat tajuavat että mainos lehdessä ei toimi yhtä hyvin kuin esimerkiksi kampanja joka on tehty blogaajien kanssa tai Facebook tai Instagram-kampanja - ja saavat mainosrahoilleen paljon parempaa vastinetta digitaalisessa mediassa kun saavat paremmin mitattavaa dataa kuluttajista jotka klikkaavat, katsovat, tykkäävät ja lopulta ostavat. Digitaalisen journalismin murroksessa ei valitettavasti ole kyse siis vain journalismin muutoksesta, vaan sen rahastamisen mallista. Lehti on luettu usein päivässä tai viikossa ennen kuin se laitetaan kierrätykseen - digitaalinen sisältö löytyy netistä vielä vuosienkin jälkeen antaen paljon paremman ROI:n mainostajille. Ilman kunnollista digitaalisen median strategiaa perinteisillä printti-mediatalot eivät pysty tarjoamaan mainostajilleen sitä mitä mainostajat vaativat.

Anteeksi pitkä kommentti - sait minut oikein innostumaan hyvällä kirjoituksellasi ;)

Mielenkiintoinen kirjoitus Ville! Ymmärsinkö oikein, että nostaisit tähtitoimittajat mediabrändin edelle? Varmasti tähtitoimittajiakin tarvitaan, mutta mielenkiintoinen kysymys on myös, miten näkisit mediabrändin - joko kattobrändin tai yksittäiset mediat osana sosiaalisen median luomaa yhteisöllisyyttä?

Olen tätä sanomalehden uutta roolia paljon pohtinut viime aikoina. Eikö paikallislehti ole aina ollut hyvin olennainen osa yhteisöllisyyden ydintä: kirkko, koulu, kauppa, paikallislehti? Millaisen roolin media ja sen tekijät ottavat tässä uusyhteisöllisyyden ajassa? Palaammeko ehkä sittenkin mediakentässä pienempiin alueellisiin toimijoihin? Vai onko some valtakunnallista, tai peräti globaalia? Ja miten määritellään journalismi 2.0 ydintehtävä?

Tämä keskustelu on ihmeellisesti hesarikeskeistä. kiitos Heli paikallisuuden nostamisesta.
Ville visio villisti. Noinhan minäkin sen haluaisin ja jopa osaisin tehdä. (Ehkä välillä vähän teenkin) Katja analysoi hyvin, miksi niin ei (vielä) tapahdu. Jos mediataloissa ei ole oikeasti ollut töissä niin on varmasti vaikea hahmottaa sitä, että ne ovat lehtitehtaita. Sitä prosessia on kehitetty pitkään ja kun sellainen on, on siitä vaikea luopua. Sekä journalistisesti, että tietysti ansainnan kannalta.
Toivottavasti ehditään, sanomalehdet ovat silti vahvempia vielä kuin mitä ymmärretään. Voin olla oman lehteni (Lapin Kansa) klikkauskuningas kolumneillani, koska osaan ja kehtaan jakaa ja tyrkyttää niitä verkostolleni, mutta printissä kolumni tavoittaa silti kolmekymmentäkertaisen määrän lukijoita. Oikeasti.
Tällaisessa tilanteessa on vaikea perustella sitä, että esimerkiksi minun henkilöbrändiini (jos nyt sellaista on) satsattaisiin lehden taholta mitään. Sehän ei saa nousta lehden brändiä tärkeämmäksi. Koska silloin joku tulisi ja nappaisi minut lehdestä pois. Esimerkiksi.
Sori pieni sekavuuus keskeen lounasta kosketusnäppäimillä ja kerraankin kirkolla, Helsingissä!
Nähdäänkö Ville someawardsissa? @rautasilta

Uskon että journalismi muuttaa toimintatapojaan pakon edestä pian, kuten musiikkiteollisuus joutui muuttamaan. Jos levy-yhtiöiltä kysyttäisiin, uskoisin että he myisivät edelleen musiikin levyillä, konkreettisina tuotteina. Journalismissa koitetaan myös kovasti säilyttää portinvartijan roolia ja ymmärrettävää että siitä ei noin vain luovuta. Pakon edessä roolitkin jaetaan uudelleen.

Samaa mieltä ilmiöstä Villen kanssa. Jotenkin pitää löytää niin journalismille / medialle, kirjoille, musiikille kuin elokuvillekin ansintalogiikka. Tästä maailmasta ei löydy tarpeeksi (muiden alojen) mainostajia tekemään kaikesta ilmaisjakelua.
Hurja muutos digitaalisuudessa onkin ollut etenkin median lähtö täyteen mainosrahoitteisuuteen. Onnistuneitakin esimerkkejä on, kuten Iltalehti, joka on muuntanut iltalehti.fi:ssä aiemmin kuluttajien ostamiseen perustuvan lehtensä mainosrahoitteiseksi. Kannattavasti.
Journalismissa - tai leffoissa tms. - ennustan polarisoitumista. Löytyy parhaat kirjoittajat, parhaat elokuvat, parhaat mitkä vain -mistä tietty joukko on valmis maksamaan. Ja sitten ilmaisjakelijat. Jotka ehkä hyötyvät muutoin. Kuten musabusineksen aika hieno esimerkki: kun netin mikromaksaminen on vähentänyt levytuloja, niin - saamme suosikkimme jatkuvalle kiertueelle ja livenä nauttimaan.
Siten digi paradoksaalisesti voi edistää todellisia kohtaamisia.
Kirjailijoilla tilanne on vaikeampi. Kaikista ei ole runonlausujiksi Engelin takahuoneeseen...
Noh, ei tässä ihmeemmin uutta, kunhan ajattelin "ääneen".
Timo

Minusta, Ville, sinä olet erinomainen esimerkki median ja valtasuhteiden muutoksesta. Sinä olet luonut uuden median ja sinä olet saanut vaikutusvaltaa. Onnittelut!