Olen pohtinut mihin tämä median digitalisoituminen johtaa. Ehdottomasti aika medioille, viestinnälle, välittämiselle ja journalismille on kiinnostavampi kuin ehkä koskaan. Uskaltaakohan pyhää journalismia ja sen tulevaisuutta edes pikkasen raapaista? Tolvasen tyyliin pistetään kortit pöytään.

Mediat ovat kovaa vauhtia sukeltamassa samankaltaiseen pyöritykseen kuin musiikin jakelu jo viimeisen vuosikymmenen aikana. Valtasuhteet, toimintamallit, ansaintalogiikka ja kuluttaminen muuttuvat. Musiikissa tallenteista tuli nopeasti palveluita. Median puolella yritykset ja kuluttajat avaavat omia kanaviaan, kuluttajatkin muodostavat omia tietotoimistojaan, yritysten palvelut sähköistyvät ja uutisia syntyy niin kadulta, somesta, medioista kuin yrityksistäkin. Millainen on journalismin tulevaisuus metelin keskellä?

Uskon vahvasti avoimuuden, vuorovaikutuksen, yhteisöjen ja verkostojen voimaan. Vahvimmat brändit olivatpa ne ihmisiä, kanavia, sisältöjä tai ilmiöitä pärjäävät kyllä. Vahvoina pysyvät ne jotka muuttuvat ajan mukana tai itse asiassa muuttavat maailmaa. Mielestäni sähköinen toimintaympäristö kehittyy tällä hetkellä huomattavasti vaikkapa Helsingin Sanomien toimintaa nopeammin. Kirjoitin aiemmin Hesarin hyvä viikko –mielipiteen, joka kannattaa silmäillä tässä kohtaa. Hetken aikaa Hesari oli innostava, avoin, vuorovaikutteinen ja yhteinen. Sitten se katosi taas arjen harmaaksi jonnekin korporaatioiden syövereihin.

Millaista voisi olla tulevaisuuden journalismi? Uskon hyvän voittavan tässäkin asiassa. Journalismin tarjoilu, tuotantoprosessi ja toimintamallit vain muuttuvan ajan mukana. Tehdäänpä esimerkki Helsingin Sanomien tähtitoimittajan mahdollisesta toimintamallista lähitulevaisuudessa.

Jatkossakin ”Saska Saarikoski” kirjoittaa mitä haluaa. Hänelle avataan verkkoon oma palsta Saskan Parakki. Palsta ilmestyy paperilla, verkossa, omalla sivustollaan ja se kytketään näkyvästi sosiaalisiin medioihin. Palstalla voi seurata, kommentoida ja keskustella kirjoittajan kanssa. Maanantaina Saska kertoo saaneensa ajatuksen: ”Sunnuntaina julkaisen aiheesta Twitterin pahat kielet.” Tiistain ja torstain välissä saamme viestejä ketä juttuun on päätetty haastatella. ”Tapasin juuri Toni Wirtasen, joka kysyi mikä vittu on vitteri?” Saskan fanit kannustavat mukana ja Espoolainen äidinkielenopettaja varoittaa suomenkielen tuhoamisesta ja arvostuksen katoamisesta verkossa kiroilemisen takia. Keltainen kortti molemmille.

Perjantaina kuulemme kirjoittavan kärsivän migreenistä ja tautitilan uhkaavan jutun valmistumista. Pidätämme hengitystä kunnes sunnuntaina se vihdoin kolahtaa. Oivaltava sivallus sosiaalisen median tulevasta kaikissa eri kanavissa. Yön tunteina kirjoittaja vielä innostui tallentamaan lyhyen videon ajatuksistaan, jotka eivät palstamilleihin mahtuneet. Olemme keskellä upeaa journalistista kokemusta.

Peli ei suinkaan ole vielä ohi. Sunnuntai on Saskan ja lukijoiden yhteistä aikaa. Saska on varannut koko päivän palstalleen. Saska tulee mukaan keskustelemaan asiasta ja asian vierestä. Totta, tuonkin olisi voinut haastatella ja kiitos vaan kohteliaisuudesta, hyvä huomio se mitä Ranskassa tapahtuu ja tottahan tässä tapahtuu koko ajan. Asia kasvaa, jaetaan, välitetään ja siitä tulee yhteinen. Saamme elää Saskan mukana herran palstalla.

Uskon median sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden tulleen jäädäkseen. Ja nyt tärkein pointti. Yksittäinen artikkeli ei itsessään kanna eikä tavoita tarpeeksi vahvasti. Journalismin on avattava tuotantoprosessinsa, otettava vastaan muiden ajatuksia ja osallistuttava saadakseen huomiota ja silmäpareja verkostoihinsa. Yksittäinen viesti, päivä tai uutinen katoaa verkon saharaan sekunneissa. Toimiva vaihtoehto on verkostojen rakentaminen yksittäisten asioiden ja sisältöjen ympärille.

Mieti hetki miten urheilun ja kulttuurin supertähdet toimivat? He pitävät huolta faneistaan jatkuvasti. Kertovat mihin ovat matkalla, mihin tapahtuu ja miten konsertti sujui? Verkostoonsa he myyvät lippuja, fanituotteita ja mitä ihmeellisimpiä yhteistyömalleja. Ura jatkuu ja liiketoiminta toimii vain niin kauan kuin fanit ja yhteistyökumppanit sen sallivat. Kuinkahan kauan Helsingin Sanomilla on varaa tööttäillä yksittäisiä viestejä mihinkään osallistumatta?

Häivähdys tulevasta nähtiin myös @sarasvuojari toimesta kevään aikana. Kolumni vaikeasta aiheesta viikonloppuna verkossa, suora lähetys tiistaina ja keskustelu somessa, joka osittain jatkuu yhä edelleen. Toimintamallista ja hyvästä sisällöstä kasvoi hetkessä ilmiö ja yksi Yle Puheen suurimmista menestystarinoista. Tervetuloa tulevaisuus!