”Miksi sä tulit tänne baariin yöpuvussa?”, kysy ystäväni minulta Turussa Springsteenin keikan jatkoilla kolme viikkoa sitten. Siihen aikaan yöstä oli parempi olla aloittamatta tunteikasta fanituskertomusta Armi Ratiasta, Maija Isolasta, Risto-Matti Ratiasta, Kirsti Paakkasesta – ja Mika Ihamuotilasta. Ylläni oli Marimekon mustavalkoinen raitamekko. Design from Finland.

Olen hämilläni. Fanitan sydämeni pohjasta Marimekkoa. Yritykseen liittyy kaksi adjektiivia ylitse muiden: tunteisiin vetoava ja rohkea. Armi. Kirsti. Mika. Jatkumo on ilmiselvä. Jokaisen henkilökohtainen elämäntarina on ollut merkittävä osa Marimekon brändiä. He ovat osanneet hyödyntää tarinankerrontaa, mediajulkisuutta ja fanien rakkautta brändiä kohtaan jo silloin, kun meistä kukaan ei vielä ollut paasannut suu vaahdossa tästä aiheesta.

Mitä sinulle nyt kuuluu, rakas Marimekkoni? Miksi olet vaiti? Sinua on kohdannut henkilökohtainen kriisi, joka on varmasti vienyt kaikki voimasi. Ymmärrän, että olet halunnut vetäytyä pimeään suremaan, sulkea ikkunaluukut ja ovet. Ymmärrän, että me sivulliset aiheutamme kysymyksillämme lisää kipua. Mutta silti. Älä muutu! Älä sulkeudu! Me haluamme auttaa sinua, sillä mehän rakastamme sinua!

Olemme kuulleet vain lyhyesti yhdellä twiitillä, että olet järkyttynyt. Voi kultaseni, ymmärrän! Mutta miksi Facebookissa yrität edelleen näyttää, että olet ihan kunnossa? Että iloitset viime viikonlopun mahtavasta showsta Espalla? Verkkosivuillasi lupaat meille, että ”Marimekko-design keskustelee, mutta ei kosiskele.” YouTubessakaan emme näe MariMikaa kertomassa, miten pahalta sinusta tuntuu. Ei sinun tarvitse yrittää tsempata juuri nyt!

Tule keskustelemaan kanssamme! Me haluamme tukea ja auttaa. Me haluamme ainakin yrittää antaa anteeksi hänelle, joka teki virheen, sillä niinhän sinäkin annoit.

Kriisiviestintä on taiteen laji, sanotaan. Oikeasti se perustuu pirun kovaan työhön ja kokemukseen. Ennakointiin ja tilannetajuun. Nopeuteen, harkintakykyyn ja toimiviin prosesseihin ja suhteisiin. Kriisiviestintää varten on todellakin syytä harjoitella. Sillä kriisi iskee silloin, kun sitä vähiten odottaa – ja juuri siltä suunnalta, jolta sitä ei koskaan odottanut. Kriisi on kuin hyökyaalto. Kaikki on aivan sekaisin, yö ja päivä sekoittuvat. Puheluita, meilejä, kirjeitä ja kortteja puskee kaikista kanavista. On pidettävä pää kylmänä ja oltava uskollinen brändille.