Pieni sormi piirteli hattivatteja saunan oven huurteiseen lasiin. Pienen hetken verran aika tuntui hidastuvan kun tunne iski. Uteliaisuus. Tuo ihmisen perimään kirjailtu perusluonteenpiirre, enemmän tai vähemmän katoava luonnonvara pienen ihmisen matkassa lapsesta aikuiseksi. Jäin pohtimaan tuota ihmisen luovuuden muusaa samalla kun nuorin tyttäreni jatkoi uteliaana Tove Janssonin hahmojen muodostamista huurteiseen lasiin, kuin taikuri konsanaan.

Missä vaiheessa ihmisen uteliaisuus lähtee laskusuhdanteeseen? Johtuuko se vanhemmista, jotka kieltävät huomaamattaan lapsilta uteliaisuuden aiheuttamat kohtaamiset lasta suojellakseen, vai ympäristöstä, jossa vastoin totutusta poikkeavaa tapaa toimia katsotaan kieroon?

Tällä hetkellä vallitsevan mielipiteen mukaan innovaatio on tärkein kasvun mahdollistaja. Meidän pitäisi pyrkiä innovatiivisuuteen ja luovuuteen, mutta alitajuntaisesti samaan hengenvetoon jäykissä ja hierarkisissa ympäristöissä meitä kehotetaan hiljalleen luopumaan uteliaisuudestamme ja tuottamaan tasaisesti tulosta. Toki kokemuksen myötä kumpuavalle syvälle rintaäänelle on paikkansa, mutta nämä kaksi asiaa eivät saisi olla toisiaan poissulkevia vaan päinvastoin, niiden pitäisi olla toinen toistaan stimuloivia.

Vertailtaessa menestyvien yritysten kulttuuria keskenään voidaan havaita monia yhtäläisyyksiä, mutta yksi yhteinen tekijä on työntekijöiden vapaus toteuttaa itseään. Google on tullut tunnetuksi antaessaan työntekijöiden käyttää 20 % ajastaan omien projektien tekemiseen, jotka voivat hyödyntää yritystä. Supercellillä tiimit puolestaan saavat rakentaa pelejä vapaasti. Näissä yrityksissä itsensä toteuttaminen purkautuu luovuutena ja uteliaisuutena kehittää jotain uutta tai nykyistä parempaa.

Ville on kehottanut meitä useasti luopumaan häpeästä. Kun olet luopunut häpeästä, miksi et kokeilisi uteliaisuuttasi toteuttaa sitä pöytälaatikkoon häpeäpäissään pölyttymään tuomittua ei-siitä-kuitenkaan-mitään-tule projektiasi, minkä todettiin olevan ajanhukkaa ja tuloksetonta. Kuinka moni keksintö onkaan jäänyt keksimättä, tai mitä-jos ajatus toteutumatta uteliaisuuden tyrehdyttyä? Puolestaan kuinka monesta asiasta saammekaan nykyisin nauttia, kun uteliaisuuden tuottama ahaa-elämys on jalostettu inspiraatioksi ja siitä edelleen jokapäiväiseksi osaksi elämää, kuten hehkulamppu? 

Luovuttiko Edison kehittäessään hehkulamppua ensimmäisten vastoinkäymisten myötä? Ei, hän säilytti uteliaisuutensa ja keksi 10 000 tapaa jolla hehkulamppu ei toimi ennen onnistumistaan. Uteliaisuutemme on kuitenkin vienyt meidät kuuhun asti ja Marsissa hääräilevä luotainkin kantaa ansiokkaasti tätä luovuuden ystävän nimeä yllään. 

Kun uteliaisuus muodostuu rohkeudeksi, niin rohkeus muodostuu kokeiluiksi, kokeilut virheiksi, virheet tiedoksi ja tiedot voimavaraksi. Voimavaraksi siksi, että totutussa yhteydessä käytetty ilmaisu nimeltä kokemus, muodostaa tässä yhteydessä negaation uteliaisuutta kohtaan. Lopulta kuitenkin voimavarat hioutuvat onnistumisiksi.

Se mikä meistä ihmisistä tekee poikkeuksellisia, ei ole kyky katsoa maailmaa miten se on, vaan miten se ei ole.
Säilytä uteliaisuutesi. Kyseenalaista kaikki.

@panuhen