Oivalsin, että olisin epärehellinen itselleni ja ajattelulleni jos en huomioisi tollevilvasta. Huomio tekee hyvää, hyvän kirjoittajan ”sparraus” auttaa näkemään oman kirjoitustavan maneereita ja haasteita sekä puhuttaa tällaisen ”julkisen” esiintymisen mielekkyyttä. Kritiikkiä kaipaankin, mutta parodian osuminen koko ilmiöön ja itse työhön oli yllätys. En arvannut sellaista ollenkaan. Hienoa.

On aikamoinen kunnia saada joku parodioimaan omaa päiväkirjaansa. Komediaa paremmin tuntevat pystynevät analysoimaan lajityypin ominaisuuksia. Paljon tolle laittaa aikaa ja energiaa tekemiseensä. Noilla lahjoilla ja energialla varmasti rakentaisi enemmänkin. Mikä vie miehen puuhastelemaan eikä rakentamaan jotain itselleen, lapsilleen ja koko Suomelle?

Pari kolme ensimmäistä olivat loistavia. Hyvää huumoria, kritiikkiä tolvaselle ja oivalluksia itse asioista, joissa sai pohtia mikä on totta ja mikä vitsiä. Bravo! Sääli että heti muutaman jälkeen kirjoituksista hävisi itse tolvasen käsittelemien asioiden substanssi. Odotin jännityksellä mitä Tolle keksii asioista joiden kanssa painiskelen päivittäin.

Arkeni on aika kiireellistä. Osittain ehkä kiireet juuri saavat tuntemaan, että tekemiselläni on jonkinlainen tarkoitus. Teen tällä hetkellä töitä kahden miljardiyrityksen, yhden mediayrityksen sekä kahden kasvuyrityksen kanssa. Verkostossani töitä tekee muutamista kymmenen ammattilaista tarpeiden mukaisesti. On muuten hiton hyvää jengiä.

Olen saanut pyyntöjä kertoa aitoja tarinoita ja keissejä joita Rooma saa aikaiseksi. Vähän nihkeästi suhtaudun asiaan. Miksi minun pitäisi päiväkirjassani todistella osaamistani tai laskutustani? Miksi hehkuttaisin asiakkaiden saamia asioita ominani? Eikö asiakkailtaan huomion varastavat konsultit ole juuri niljakkaimpia? Lisää kysymysmerkkejä tolvasen pauhaamisen tyyliin.

Ei yksi blogi edusta tekemistäni. Omassa blogissani julkaisen mitä haluan ja parhaani mukaan mitä minulta toivotaan. Arjessa on paljon tapaamisia, kirjoituksia, sparraussioita ja työpajoja. Niistä ja teksteistä, kuvauksista, tarinoista ja videoista Tolvasen ja koko Rooman arki muodostuu. Asiakassuhteemme ovat pitkiä. Muutamien kanssa jo yli kymmenen vuotta. Lisää toimeksiantoja tulee koko ajan. Ainakaan tällä hetkellä emme ole kasvamassa. Kannustan kasvua, mutta huonosti skaalautuvassa asiantuntijapisneksessä siihen on syytä suhtautua varauksellisesti. Toimin mielelläni kirurgin tavoin osana useampaakin sairaalaa. Ja eiköhän syksyllä kerrota vähän suuremmistakin kuvioista.

Käyn puhumassa, sparraan, järjestän avoimia tilaisuuksia ja kirjoitan. Saan paljon niin aineettomia kuin aineellisiakin asioita. Yritän osoittaa esimerkkiä tekemiselläni. Kiitos että moni on sitä innostunut seuraamaan. Muutosten savotat ovat niin suuria, ettei siinä paljon yhden miehen panos vielä vaikuta.

Keskustelin Päällikön kanssa noista sivalluksista, tölväisyistä. Totesimme että turhautumisten takana näkyy väsymys, uupumus ja niiden aiheuttamat ylimääräiset. Tulee ikäänkuin turhia jäähyjä kun paine kasvaa. Lupasin yrittää olla positiivisempi. Olen kirjoittanut paljon ns. 2020-juttuja (googlaa liiketoiminta 2020.) Kysyin Twitterissä pitäisikö niiden kirjoittamista jatkaa? Pitäisikö yrityksille tarjota vaihtoehtoja tai ideoita myös osittain mielikuvituksellisten kirjoitusten muodossa? Itse pidän niistä. Kukaan ei ole kommentoinut kirjoitusten tarvetta. Mitäpä jos sinä avaisit sanaisen arkkusi? Mitä minä täällä yksin huutelen?

Elämä on ja tuntuu. Kiitos kaikille osallistujille. Rock!

#V