Toimitus: Terhi on mielenkiintoinen tapaus. Hän on rakentanut ajattelustaan itselleen ammatin, kirjoittanut kirjan, hankkinut sille paljon julkisuutta ja toimii piristävänä vaihtoehtona finanssialan harmaudessa. Vahva verkottuja ja selkeä digiajan toimija. Lue ja levitä eteenpäin. Terhillä on asiaa.

Olin 16-vuotias, kun isäni joutui työttömäksi vuonna 1995. Ei siis todellakaan keskellä lamaa, mutta laman jälkimainingeissa kuitenkin. Perheemme rahavirrat ehtyivät merkittävästi, mutta onneksi äitini oli kaupungilla töissä, mikä on tunnettu pitkästä, mutta kapeasta leivästä. Vaikka pahalta näytti, emme joutuneet keskelle katastrofia. Ymmärsin kuitenkin, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut varaa. Hieman helpotusta tilanteeseen saatiin 1997, jolloin vanhempani saivat asuntolainan maksettua 20 vuotta kestäneen urakan jälkeen. Merkityksellistä oli kuitenkin se, ettei lainoista eroon pääsy lisännyt tuloja – vain kulut pienentyivät. Isäni työllistyi kesällä 2000 5,5 vuoden työttömyys- ja uudelleen kouluttautumisjakson jälkeen. Perheen henkiselle hyvinvoinnille tämä oli erityisen tärkeä asia.

Vaikeina vuosina syntyi motivaatio ponnistaa. Samalla luotiin pohjaa ajatusmaailmalle, johon minun oma varallisuuteni ja opetukseni perustuvat. Kaikki toiminta tähtää kassavirtojen luomiseen niin bisneksessä kuin sijoittamisessakin. Ymmärsin 16 vuotta sitten, että vaikka vanhempani olivat velattomia, he eivät voineet toteuttaa niitä unelmia, joita heillä oli.  Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat uskotelleet itselleen, että elämän onni ja autuus alkavat sitten, kun asuntolainat ovat maksettu. Jottei minun unelmani olisi kuolleet vuosien varrella lainanmaksujen alle, päätin keskittyä luomaan kassavirtoja sen sijaan, että lykkään minulle syvästi tärkeitä asioita jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Viime viikolla juttelin yhden valmennettavani kanssa uudesta projektistamme. Hän totesi, että odottaa innolla, että tämä sijoitus tuottaa puolet heidän perheen lomamatkoihin tarvittavista rahoista. Meinasin hypätä ilosta kattoon, sillä hän on oivaltanut täydellisesti kassavirta-ajattelun perusperiaatteen – varallisuuden tuotoilla maksetaan unelmat sekä elämisen kustannuksia.

Sijoittamisesta puhuttaessa kassavirta-ajattelu ei ole kaikille lainkaan selvää. Itse asiassa se on sitä yllättävän harvalle. Monesti ajatukset ja ajattelu tähtää juuri toisenlaiseen toimintaan. Ihmisten omapuhe johtaa tekoihin, jotka pienentävät pääomia ja lisäävät enemmän kustannuksia kuin tuloja. Tuottokin jäsennetään useimmiten arvonnousun kautta eikä torikauppiasmaisesti katsomalla kassaan päivän päätyttyä.

Monesti kasvoilta näkee, että päässä kuuluu kaikki ajatukset alleen peittävä huuto: ”Mitä jos minä tarvitsenkin sijoitetut pääomat johonkin?”. Toisinaan tämä tulee ihan suustakin ulos. Ihan hyvä kysymys, mutta asetetaan tämä oikeaan valoon. Miksi ihmeessä tarvitsisit? Nehän ovat sijoitusomaisuuttasi, jolla on tarkoitus luoda kassavirtaa joko sijoitusomaisuuden kartuttamiseksi tai elämisen kustannusten maksamiseksi. Yllättäviä menoja varten on erikseen oltava vararahasto, jota ei sijoiteta eikä myöskään humputella.

Miksi kuitenkin niin monet ihmiset ajattelevat näin? Sisäiset, ehkä tunnistamattomat ja tunnustamattomatkin pelot heijastuvat päätöksentekoon. Moni pohtii palkkatulovirran katkeamista. Sijoituksiin ei kuitenkaan käytetä niitä rahoja, joilla pitää rahoittaa elämää silloin, kun palkkatulovirta hetkellisesti katkeaa. Tätä varten kerätään vararahasto, joka tarkoittaa 6-24 kuukauden kiinteitä kuluja vastaava määrää varoja. Tällöin ei ole huolta, että joutuisi syömään sijoitusten pääomaa hädän hetkellä. Tiedän monen hätkähtävän, ettei tämä ole niin helposti tehty. Ei niin, mutta ei se päättäväiseltä ja motivoituneelta kuitenkaan tuhottoman paljoa ponnisteluita vaadi. Tämän on nähty onnistuvan kerta toisensa jälkeen aivan erilaisista lähtökohdista olevilla henkilöillä. Mahdollista se on. Se vaatii vain pientä päättäväisyyttä ja systemaattista toimintaa. Ei arvokas elämä koskaan rakennu pelkän välittömän tarpeentyydytyksen varaan.

Pelkojen lisäksi meitä kaikkia ohjaavat halumme mukavampaa elämää kohti.  Usein ajatukset vaeltavat isompaan asuntoon, ulkomailla olevaan huvilaan, kesämökkiin ja laiturin nokassa keinuvaan veneeseen. Tärkein tehtäväsi on kuitenkin suojella kerrytettyä pääomaa. Miksi haluaisit vaihtaa kassavirtaa tuottavat kohteet vain kuluja tuottaviin kohteisiin? Ei ole tyhmää ostaa velkarahalla asunto, jossa asuu, jos lainat maksaa tuloja tuottava sijoitus. Monesti sekä pieni- että suurituloisten ongelma on ostaa kaikella liikenevällä asunnot, kesämökit ja autot. Pahinta on ostaa luotolla sellaista, jonka arvo laskee aivan vääjäämättä. Käyttö- ja ylläpitokustannuksia ei juuri lasketa ja inflaation vaikutus kustannustason nousuun unohdetaan melko suurella varmuudella. Vaikka omaisuuden arvo sattuisi nousemaan, ei se rahoita käyttökustannusten nousua, jotka pitää maksaa selvällä rahalla. Jos taasen varallisuus tuottaa tuloja, voi olla, että tulot kasvavat inflaation mukana. Parempia kysymyksiä ovat: ”Miten saan sijoittamani pääoman irti, mutta voin kuitenkin pitää sijoitukseni? Miten voin luoda uutta kassavirtaa, jotta voin saada unelmieni mökin?”

”Minulla onkin vähän ylimääräistä rahaa.” Miksi se vielä makaa tilillä? Tämä kertoo melko paljon oman sijoitus- ja varallisuussuunnitelman rakenteesta. Perspektiiviä saamme tähän muistuttamalla mieleemme, että taloudellisia tavoitteita on monenlaisia eikä ole olemassa yhtä oikeaa valintaa. Itse olen jäsentänyt suunnitelmat kolmeen kastiin, jotta pääsen helpommin kärryille asiakkaitteni ajatusmaailmasta. Ensimmäinen näistä on taloudellinen turva ja tasapaino, taloudellinen riippumattomuus ja viimeisimpänä rikkaus. Oikeastaan ensimmäistä suunnitelmaa ennen on hyvin monen edustama kehityskulku, eli taloudellinen turma, mutta olen jättänyt sen pois, koska sillä on kovin vähän käyttöä tulevaisuuden rakentamisen työkaluna. Tilillä makaava raha, ei välttämättä tarkoita kuitenkaan suunnitelmallista tähtäämistä vain turvaan ja tasapainoon vaan on hyvin usein ilmentymä siitä, että todellista tiedostettua suunnitelmaa ei ole, vaan päätökset tapahtuvat automaattiohjauksen turvin ja kenties jopa pelkojen viitoittamana.

Jos olisi selvä suunnitelma, miten raha sijoitetaan, se ei lojuisi tilillä tyhjän panttina. Nyt jos viimeistään on aika herätä siihen, ettei pankeissa kannata rahaa pitää. Leikkurit tulevat tavalla tai toisella, joko yleisen kustannustason nousuna, setelipainokoneen käynnin johdosta tai poliittisen päätöksenteon tuloksena. Kysymys, joka tilanteessa tulisi kysyä: ”Missä pääomani tuottaisivat parhaalla mahdollisella tavalla?”

”Minä haen pientä, mutta varmaa tuottoa.” Mistä tämä pienuuden tavoittelu oikein kumpuaa? Jos haet prosentin vuosituottoa ja inflaatio on kaksi prosenttia, häviät joka vuosi. Entäpä kun vuosikymmenen pankkitililläsi makuuttamasta rahasta sivalletaan kymmenys pois? Millainen tuotto sinulle silloin jäi käteen? Miksi ihmeessä et hakisi parasta mahdollista tuottoa, jonka voit saada järkevällä riskinotolla? Varallisuuden kasvattaminen on aikaa vievää puuhaa, joten älä nyt ihmeessä hassaa aikaasi matalaan tuottoon, jos kuitenkin aiot saada aikaan tuloksia ja olet valmis siihen aikaasi käyttämään. Kysymys, joka kannattaa kysyä: ”Mitä minun tulisi oppia, jotta olisin parempi päätöksentekijä ja saisin parempaa tuottoa?”

”Oma kotini on sijoitus.”  Miksi kuvittelet oman kotisi olevan sinulle sijoitus, jos et sitä aio koskaan myydä ja vuokralle muuttaa? Voisimmeko nyt yhdessä päättää, että ne sijoituskohteet, jotka tuottavat tuloja ovat sijoituksia ja ne eivät, jotka aiheuttavat vain kuluja? Kummalla on sijoituksia miljoonalla – se joka omistaa oman kotinsa ja jonka arvo on miljoona vai se jolla on varallisuutta miljoonalla ja se tuottaa 10 prosenttia vuosittain? Vaikka oma koti olisi velaton, jostain täytyy tulla rahaa elämiseen. Ja uskomatonta mutta totta, monessa miljoonataloudessa tämä on todellinen ongelma. Kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää. Ehkäpä yksi elämää mullistavimmista kysymyksistä, joita voit itseltäsi kysyä, on ”Miten voisin luoda työstäni riippumattomia kassavirtoja?”

@TerhiMajasalmi