Uskon digiajan nostavan henkilökohtaisten kohtaamisten arvoa. Turhia palavereita ja rutiineja ylläpidetään vähemmän, mutta aidoista kohtaamisista tehdään entistäkin merkityksellisempiä. Juhlistetaan kokonaisen ihmisen kohtaamista.

Ketä tarvitsee tavata henkilökohtaisesti? Riittääkö asiantuntijan kuuleminen paikallisessa TEDissä, kirja kerran vuodessa, blogi päivässä tai ostettavan tuotteen tiedot verkosta. Tarvitseeko myyjää tavata? Kaverini kertoi puolessa tunnissa harjoittaneensa itsensä lattialämmityksen asiantuntijaksi verkon avulla. Myyjät vielä kuvittelevat olevansa korvaamattomia. Tosi fiksua ruostuttaa omaa ammattitaitoa ja tarjota seuraaville hyvä paikka viedä tuoli alta.

Informaation, kokemusten ja kohtaamisten siirtyessä osittain verkkoon, yhä harvempaa oman asiansa esittäjää on syytä tavata. Videot, taustatiedot, henkilöprofiilit ja presentaatiot kertovat onko syytä tavata. Samasta syystä ihmetyttää yrityksiä palvelevien toimijoiden haluttomuus jakaa näkemystään avoimesti verkossa. Varmistetaan heti alkuunsa, ettei tarvetta tapaamiselle synny. Sitten käytetään kaiken maailman vippaskonsteja tapaamisten kalasteluun.

Mitä järkeä on paikalle pakotetun ihmisen kohtaamisessa. Puheet myyjien ihmeteoista voi unohtaa alkuunsa. On aivan sama kuka BMW:n avaimet ojentaa, Soneran myymälän mukava heppu lämmittää, mutta nimi ei kyllä jää mieleen. Toivo elää, ettei toista kertaa tarvitse jonon jatkona kohdata.

Jollekin laadukkaiden kohtaamisen välittämisestä tulee erinomaista liiketoimintaa. Tiedot henkilöistä, mielipiteet keskusteluissa, esimerkit videoina ja hyvät introt kannattaa verkottaa jo etukäteen. Jää enemmän aikaa laadukkaan kohtaamisen luomiseen. Jos pääsisin Matti Alahuhtaa tai Jörn Donneria tapaamaan, tuskin tuhlaisin aikaa kysymällä mitä kaikkea olet muuten tehnyt? Miten muuten menestyvä ohjaaja pysyy mielissä kuin varmistamalla että omat työt, tekemiset, näkemykset ja tempaukset ovat hyvin esillä.

Maailma muuttuu. Itse toivon entistäkin parempia hetkiä ystävien, vaikuttajien ja ajattelevien ihmisten parissa. Kuka yhdistää ajattelijat? Onko head-hunterin tuleva tehtävä jalostaa molempien osapuolien valmiuksia kohtaamisiin? Syntyyko ammattikunnille omat globaalit verkostonsa? Voiko markkina-alueessa synnyttää ekosysteemejä tarjoajien ja toimittajien välillä. Mahdollisuuksien rajana on vain oma ajattelu. Arvostusta kohtaamisille taatusti löytyy ja helposti sitä rahoitustakin.

Ps. Tolvanen vielä kolme kertaa keväällä livenä Mark;issa, Nakuna ja jossain muualla.