Rakentamisen pakkomielle

Suomalaisilla on kummallinen pakko rakentaa uutta. Kauppakeskuksia, hotelleja, pääkonttoreita ja hypermarketteja. Olemme ylpeitä kun uutta syntyy, ajattelemme piskuisen Suomen menevän eteenpäin seinien muodossa.

Samaan aikaan miljoonat toimistoneliöt, kuntien tukemat toimitilat ja julkiset rakennukset kumisevat tyhjyyttään. Talouden heikentyessä rakennusteollisuus on ensimmäisten joukossa vaatimassa valtiota mukaan talkoisiin. Onko mahdollista ylikapasiteettia pakko pitää keinotekoisesti yllä?

Yrityksetkin investoivat. Tulikohan valtakunnallisesta ABC-ketjusta pikkuisen liian iso? Millaiselle käyttöasteelle isot kirkot on rakennettu? Olisi hienoa jos S-ryhmä julkaisisi myös tälläisiä asioita asiakasomistajilleen. Pelkään osan kapasiteetista ampuvan yli heikosti kannattavan bensan ja pahanmakuisten makkarasämpylöiden myynnissä. Montako asemaa Tampereen ja Helsingin välissä on?

Helsingissä kohistiin Guggenheimista. Verkosta löytyi paljon matkailun, taiteen ja kulttuurin osaamista kertomaan ettei sellainen voi olla kannattava. Jostain syystä investointihanke sotkettiin sairaaloihin. Mielestäni avaus uudesta kaupungin liiketoiminnasta oli ihan kannatettava. Vielä parempi oli Akin idea siitä, että viedään Guggis vähän väljähtäneeseen Kiasmaan. Ei aina tarvi lähteä uusista seinistä. Jos konsepti toimii, etsitään sille tilaa nykyisistä toimitiloista. Kiasmassa tuntuu olevan vähän sellainen nuorisotalotunnelma. En tiedä miksi, mutta ei oikein sytytä. Milloin viimeksi puhuit innostuneena Kiasman näyttelystä?

Lainarahalla rakennettu ja valtion subventoima rakennusteollisuus on pelottava ilmiö. Ennemmin tai myöhemmin arvostustasoja on korjattava. Vaihtoehtona lienee omaisuuden arvon lasku tai rahan arvon lasku. Otetaan seteleistä nollia pois inflaatiolla, niin saadaan velat maksettua. Finanssitaloudessa ”virtuaalista” lainaa taitaa olla niin paljon, että inflaatio on ainoa tie ulos ahdingosta. Näin taisi lausua Tasavallan Presidenttikin. Lieneekö siinä sitten totuuden siemen.

Suomalaisillakin on perinteisesti rahat seinissä. Omakin tase pullistelee sekä velkaa, että neliöitä. Olemme jotenkin aivan liian ylpeitä uusista rakennuksista ja pääkonttoreista. Liiketoiminnan sakatessa niistä syntyy pelkkää harmia. Nokian liiketoiminta valui kirkkaasti verkkoon, eikä loisteliaalle pääkonttorille taida vielä olla tiedossa jatkokäyttöä.

Valtaapitävät investoivat sementtiin. Pitäisikö meidän olla ylpeämpiä vaikkapa sadasta uudesta kansainvälisestä verkkokaupasta? Paljonko maksaisi viedä vientiteollisuus vahvasti globaaliin verkkokauppaan? Riippuu tietenkin laskentamallista, mutta todennäköisesti yhdellä hypermarketilla saa merkittävän panostuksen globaaliin verkkokauppaan. Toivotaan ettei suomalaisille jää Maija käteen ja Matti kukkaroon. Voi olla hypermarketissa vuosikymmenen päästä oudon hiljaista.