Odotamme, että meitä ohjataan. Ainakin meillä suomalaisilla on taipumus odottaa, että meitä käsketään. Ehkäpä se on sen hyvinvointiyhteiskunnan vika. Kun ensimmäiset kaksi vuosikymmentä ja vielä opiskelutkin menevät valmiissa putkessa, työelämään putkahtaa ihmisiä, jotka odottavat johdatusta. Haluamme tietää, mihin olemme matkalla. Se on johtajien ja johtamisen tehtävä.

Johtajia haastatellessa he yleensä odottavat työntekijöiltään aktiivisuutta. Haaveilevat joukkonsa olevan luovia, innovatiivisia, aktiivisia ja sitoutuneita. Harmittelevat kun näin ei ole. Kerron heille odotusten olevan vääriä. Ainakin suuriin yrityksiin mennään töihin osaksi sen takia että ne ovat valmiita. Niissä pääsee urahissiin ja ulkomaille. Miksi kyseenalaistaa jotakin, mikä tarjoaa turvaa, leipää ja sirkushuveja?

Harhaudumme odottamaan johtajilta liikaa. Organisaatio, jossa toimitusjohtaja vastailee hallitukselle, johtaa jeesmiesten muodostamaa johtoryhmää ja hoitaa sidosryhmiä, rakentaa sellaisen painekeittimen, josta roiskuu liian usein pelkästään kiehuvia pisaroita. Laskin kerran kuinka monta päivää pörssiyritysten toimitusjohtajat virallisten kalentereiden mukaan puhuvat sijoittajille. Ällistyin. Tajusin että eihän heillä voi olla aikaa miettiä ja kehittää yritystä kun arjen varastavat rutiinityöt.

Moni talo pitää ”sijoittajasuhteita” äärimmäisen tärkeinä. Ehkä syystäkin, mutta kun puhun pankeille, he tunnustavat että juniorit laukkaavat tapaamisissa ja päätöksenteko tehdään aivan toisaalla. Eivätkö hyvät videot ja materiaalit riittäisi? Voisiko sijoittajamateriaalin tuottaa vaikka neljä kertaa vuodessa ja jaella verkossa pitkin matkaa? Miksi nähdä 30 kertaa sama asia, kun viesti ei näytä strategiakauden sisällä muuttuvan paljonkaan. Presentaatioissa on vähän lisäarvoa julkisen materiaalin ohella. Opetammeko sidosryhmiä liian hyvälle?

Pääsen välillä sparraamaan suurmiehiä. Moni heistä on yllättävän yksin oman ajankäyttönsä ja johtamisensa kanssa. Olen tavannut miljonäärejä, jotka yön pimeällä tekevät rutiinitöitä ilman kykyä organisoida ympärillä olevia ihmisiä hoitamaan tehtäviä. Yritän sanoa heille, että yrittäisivät varmistaa, että kun polkaisevat, niin maa tärisee. Pitää saada aikaan vaikutuksia, vaikuttaa ja varmistaa että parhaat resurssit ovat hyötykäytössä. Päämies tarvitaan kehittämään, rakentamaan suuria linjoja. Sidosryhmät ja vuosirutiinit voi hyvin ulkoistaa avainryhmille. Mieti mitä kaikkea saat ulkoistettua, mieti sitten, mitä ehdit kehittää? Jos et ehdi kehittää, onko firmasi iskussa vielä tuhannen päivän kuluttua?

Lopetetaan johtajien ja iänaikuisten strategioiden odottelu, harvoin sieltä mitään uutta tulee. Nostetaan käsi pystyyn ja sanotaan että me haluamme muuttua, rakentaa ja tehdä firmasta entistäkin parempi. Muututaan heti tästä päivästä lähtien. Arvaisin monenkin yritysjohtajan hyppivän onnesta. Miksi emme uskalla kertoa miksi ja miten meidän pitäisi muuttua?