Viestintätoimisto 2020

Hyvää pohdintaa Ville.

Itse hylkäisin suoriteperusteisen laskutuksen ja siirtyisin kuukausipohjaiseen laskutukseen. Se mahdollistaa paljon paremmin strategisen tason suunnittelun ja syvällisemmän osallistumisen yrityksen viestintään. Asiakkaallekin olisi paljon helpompaa, kun tietävät, että koko viestintä hoidetaan tietyllä summalla.

Miksi yritykset haluaa viestiä? Kuten sanoi, hyvää viestijää on Suomesta hankala nimetä vaikka maksettaisiin. Yleisesti voidaan sanoa, että viestintää vaivaa tylsyys, tylsyys ja tylsyys. Kaikki yritysten viestit puristetaan semmoisen mankelin läpi, että viestit kuulostaa vain jargonilta ja kiinnostaa vain yritystä itseään. En ymmärrä mistä tämmöinen johtuu. Pelottaako inhimillisyys ja erottautuminen niin paljon? Viestinnän pitää olla inhimillistä. Inhimillinen viestintä on se, joka muuttaa myös brändit inhimillisiksi. Yritysten viestinnän pitäisi olla kuin ihmisen keskustelu toisen ihmisen kanssa.

2020 viestintätoimisto tarvitsee vahvan analyyttisen osaamisen. Analysoimalla saadaan kullan arvoista tietoa viestinnän tehokkuudesta, miten ja missä asiakkaat brändistä puhuu, siihen miten kilpailijat viestii ja mitkä ovat tulevia trendejä.

2020 viestintätoimisto toimii yrityksen viestintäjohtajan iskuryhmänä, jolla on kyky, taito reagoida nopeasti. Viestinnän tehtävä ei voi olla pelkkä puhuminen, viestinnän pitää osata myös kuunnella.

Viestintätoimistojen ongelmavyyhti muistuttaa mainostoimistojen vastaavaa muttei ole läheskään niin paha. Pohjimmiltaan viestintää vaivaa mainitsemasi laimeus ja tylsyy. Ajatelleaan että faktapohja = tylsää... Monocle onnistuu tekemään kiinnostavia artikkeleita Norjan rautateistä, tai melkein mistä tahansa. Ehkäpä viestinnän pohjimmainen ongelma on näkemyksettömyys?

Eräs konsultti totesi minulle taannoin, että corporate communicationsin tilalle tulisi tuoda creative communications. Kaikille viestinnän osa-alueille tämä ei sovi (talousviestintä jne.), mutta monessa paikassa luovuutta tulisi kyllä painottaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Olen Jannen kanssa samaa mieltä siitä, että kuukausilaskutus on huomattavasti toimivampi kuin projektilaskutus. Tällä tavalla saadaan aikaan pidempikestoinen, molempia osapuolia palveleva yhteistyösuhde. Työn tilaajana aina epäilen, että kun projektilaskussa kerrotaan Account Directorin käyttäneen tehtävään kuusi tuntia, on Junior Copy todellisuudessa puuhastellut homman kanssa pari tuntia.

Viestijänä minua on usein harmittanut se, että kiireen vuoksi luovat hommat on jouduttu ulkoistamaan toimistoille, ja itse on tehty pelkkää tylsää projektinpyöritystä. Toimistot puolestaan myyvät samoja toimiviksi mieltämiään konsepteja useille organisaatiolle, minkä vuoksi kaikki viestintä näyttää homogeeniseltä ja tylsältä. Kuuluttaisin in house -viestintään nykyistä enemmän luovuutta ja omaa tekemistä. Eri asia tietysti, millä se saadaan kaivettua esille.

Äkkiseltään ei tule muuten mieleen yhtäkään viestintätoimistoa, jolta lähtisin luottavaisin mielin tilaamaan kattavia sosiaalisen median palveluja - ei Suomesta eikä Britanniasta/Yhdysvalloista. Digipalvelut tulevat yksiltä toimistoilta ja perinteisempi PR toisilta. Kuulisin toki mielelläni olevani väärässä!

Ville, olen toiminut markkinoinnin ja viestinnän ostajana melkein 15 vuotta ja ilun viisi vuotta omassa PR toimistossani myyjänä/konsulttina. Kokemukseni mukaan tässä ei ole vain toimistoista kysymys, toki monet viestintätoimistot ovat jääneet 90 -luvulle, tiedotteiden stilisoijiksi ja kanavien hallitsijoiksi. Mutta näin on myös niiden asiakkaat. Eikö tämä suinkaan aina ole huono asia, joskus vain yritykset toimivat näin, ja silti tekevät budjetoitua tulosta.

Sitten on olemassa niitä asiakkaita, jotka vaativat ja haluavat muutosta ja aikovat sen myös tehdä, vaikka läpivienti tekee kipeää, yrityksen sisälläkin. Ja ne asiakkaat yleensä kyllä löytävät toimiston tai "freelancerin" joka pystyy tarjoamaan PR:ää, jossa kuluttajat neulotaan kiinni palveluiden tai tuotteiden ekosysteemiin ja tuotekehitykseen monikanavaisen kommunikaation avulla.

Eli muutos ei ole pelkästään toimistosta kiinni, siihen tarvitaan myös muutoshaluinen asiakas (ja ikävä kyllä, yksi henkilö asiakkaan päässä ei riitä). Communicare = tehdään yhdessä.

Olen tällä hetkellä mukana kansainvälisessä projektissa kaupallisena kehittäjänä (viestintä,tarjooma,brändi). Voin kertoa, että iloitsen joka päivä tuotekehityksen ja
PR:n läsnäolosta uuden palvelualustan luomisprosessissa.
Tälläistä ei usein saa kokea, mutta toivottavasti pääsen hyödyntämään sitä tulevissakin projekteissani.

Uudistuminen on tosiaan alan suurin haaste tällä hetkellä. Markkinoinnin&viestinnän konvergenssi, uudet yhteisöt ja välineet, visuaalinen viestintä... Molemmilla puolilla pöytää (ostajan ja myyjän) tarvitaan lisää laaja-alaisia ihmisiä, ja se on osaamishaaste niin toimistoille kuin yrityksille. On myös kyettävä kehittämään luovia (markkinointi)viestinnän konsepteja, joiden idea kantaa niin mediaviestinnässä, sisäisessä viestinnässä ja vaikuttajaryhmissä kuin mainonnassa. Esim. yhä monimuotoisemmat sponsoroidut sisällöt nostavat päätään medioiden eloonjääntikamppailuissa. Toimistopuolella toimistot yhdistyvät yhä enemmän ja ’tavaratalotyyppiset' toimistot elävät, sillä tehokkuus jää puuttumaan ja konsepteilta lähtee puhti, jos digi, videot, mediaviestintä, valmennukset jne. ostetaan kaikki eri luukuilta.

Tylsyydestä - siinä missä suurin osa markkinoinnista pyrkii suoraan ovipumpun laulamiseen (houkuttelu&kauppa), viestinnän tavoitteeksi määritellään usein esim. luotettavuusmielikuvan nostaminen, informoiminen, keskustelun herättäminen, kriisien ehkäiseminen... (asiallisuus). Tavoitteet ja mittaustavat ohjaavat toteutuksia. Siksikin viestinnän on kammettava itsensä yhä paremmin strategiapöytiin ja lähelle liiketoimintaa, sinne missä se iso kuva piirretään (parhaimmillaan luovasti). Organisaatioissa on edelleen tosi suuria eroja, miten strategisena osana viestintä nähdään.

Kiitos Ville!

Luin postauksesi lauantaina iltapäivällä. Vastasin siihen Twitterissä muutaman tunnin kuluttua, ja silti tuntui että se oli liian myöhään. Halusin kuitenkin hetken hahmotella ajatuksia, jotta en ryntäisi asiaan liian nopeasti. Siksi vastaus tänne blogiin vasta nyt. Olit muuten viikkopalaverimme kuuma aihe tänään.

Tästähän koko digitalisoitumisessa on kysymys: vauhti on niin nopeaa, että päätä huimaa! Qurun Aki Snellmanin pari viikkoa sitten sun blogin kommenteissa lanseeraama termi "reaaliaikainen markkinointiviestintä" vaatii paljon käsipareja ja todella fiksua aivokapasitettia. Huomaan itse, että monta kertaa tilaisuus on melkein mennyt ohi, kun minä vasta saan hetken aikaa kirjoittaa. Mikä onkin sitten toinen pointti: miten priorisoida asiat.

Tulin tänä aamuna töihin kymmentä yli seitsemän hoitaakseni Taitomyllyn uuden myllymestarin nimitysuutisoinnin siten kuin se pitää tehdä. Aamun Kauppalehdessä oli juttu, josta olin keskustellut toimittaja Mikko Metsämäen kanssa viime viikolla. Tänä aamuna viesti lähti Cisionin välityksellä muille medioille ja sähköpostitse asiakkaille ja sidosryhmille. Seuraavaksi kirjoitin blogipostauksen ja jaoin sen Plussassa, Febussa ja Twitterissä ja sen jälkeen firman nimissä Febussa ja Twitterissä. Aikaa meni mukavasti puolisentoista tuntia.

Koska saatoin itse päättää kaikki viestit ja kanavat, aikaa meni kuitenkin vain noin vähän. Jos olisin tehnyt tätä asiakkaan puolesta, olisin todennäköisesti joutunut hyväksyttämään jokaisen tekstin useammalla eri henkilöllä eri organisaatiotasoilla. Muutosehdotuksia ja korjauksia olisi tehty. Lopulta olisi saatu aikaiseksi sellainen teksti, jonka voimme jakaa verkkoon. Tämä on toistaiseksi arkea.

Sanoin keväällä 2011 Kauppalehdessä, että seuraava suuri viestinnän murros liittyy asiakaspalvelun siirtymiseen verkkoon. Tullaan palkkaamaan kokonaan uusilla nimikkeillä työskenteleviä ihmisiä, jotka toimivat työnantajansa viestijöinä verkossa. Näin on käynyt. Mutta vasta aika harvassa yrityksessä.

Katson peiliin. Totean, että vika on tuolla. En ole osannut myydä riittävän hyvin. Asiakasta en halua syyttää.

Tuossa tekstissäsi mainitset myös "uskotun miehen". Viestintäjohtajan "iskuryhmä" on puolestaan Jannen termi. Molemmat uppoavat, kiitos niistä. Olen onnekseni saanut olla sellaisessa roolissa useammankin asiakkaan kanssa. Aika monta kertaa ollaan muuten kommentoitu asiakkaan asuakin... Toivottavasti muutoshaluisia asiakkaita löytyy lisääkin. Ilo kuulla Ulla, että olet juuri nyt keskellä uudenlaista projektia!

Aihe on kuuma. Puhun tästä miltei päivittäin eri asiakkaideni kanssa. Muutos tulee, mutta malttiakin tarvitaan. Väkisin runttaaminen ei auta ketään.

Lopuksi vielä pari sanaa palvelusopimusmallista ja kuukausiveloituksesta. Ne ovat yrittäjän kannalta parempien yöunien tae. Asiakas on kokemukseni mukaan myös tyytyväinen. Sitoutuneisuus, palvelun korkea laatu, proaktiivisuus ja erinomainen raportointi myös pitävät hänet tyytyväisenä. Yrittäjän kannalta on kaikesta huolimatta seurattava toteutuneita tunteja, sillä muuten huomaa käyttävänsä yhdelle asiakkaalle 150% enemmän aikaa kuin on sovittu. Eikä meillä muuta myytävää ole, joten kannattavuus romahtaa, jollei pelisäännöistä ole sovittu ja niitä noudateta.

Olen todennut usein palvelusopimusmalliin sitoutuneille asiakkaillemme, että tämä malli säästää rahojanne, sillä tehän investoitte meihin opettamalla meille liiketoimintaanne ja toimintaympäristöänne. Kun opimme, olemme jatkuvasti tehokkaammin avuksi. Parhaan idean keksimiseen menee parhaimmillaan nanosekunti. Ja kun kohtelette meitä arvostaen, me teemme kuitenkin ehkä sen 110% veloituksesta.

Jatketaan. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Minä lähden kuitenkin nyt myymään uutta palvelusopimusta asiakkaalle, joka on itse päätynyt tähän malliin hyvin sujuneiden projektien jälkeen. Kuinka tyytyväiseksi tällainen yrittäjän tekeekään!

2020 on jo ihan kulmalla. Mitähän kaikkea siihen mennessä ehtiikään tapahtua?