Uuden luominen on hullun hommaa

Mitä enemmän tiedät sitä vähemmän yrität. 15 vuoden ja 15 toimivan yrityksen jälkeen voisin sanoa jopa itsekkin näin olevan. Kaikki missä ihminen on mukana muuttuu monimutkaiseksi. Yhdessä ihmisten toiminta luo erittäin kompleksisia yhtälöitä. En lakkaa ihmettelemästä  kuinka eri tavalla periaatteessa samanlaiset ihmiset voivat asioita nähdä. (se oli yksi syy tehdä työtä kommunikaation parissa – en lakkaa ihmettelemästä kuinka monta sävyä harmaassa voi olla … )

Ihminen on luonteeltaan savannieläin. Vatsan täyttyessä se laiskistuu helposti. Monen yritysjohtajan ura huipentuu toimitusjohtajuuteen, jolloin moni muuttuu radikaalista uudistajasta vanhan ylläpitäjäksi. Samoin me nelikymppiset tunnumme viihtyvän pelottavan hyvin mökkimaisemissa. Miksei jahdeissakin 😉

Uudet ideat kuulostavat hulluilta, jopa mielisairailta. Kun Ideaparkista kerrottiin, luulin sen olevan pila. Hämeenlinnan ”automegastore” tuntuu hallusinaatiolta ja kauppakeskusten kaksinkertaistumisen kumisevan aivan liian pieneen markkinaan. Mihin näitä lippulaivamyymälöitä tarvitaan? Oikeasti?

Jälkeen päin ajateltuna nämäkin hankkeet tuntuvat sitten varsin luontevilta osilta infrastruktuuria. Osa onnistuu ja toiset eivät. Tämäkin kesä meni mukavasti ja ainakin osa noin 80 rock-festivaalista jatkuu ensi vuonnakin. Rakentaminenkin jatkuu, ainakin toistaiseksi. Suuria suunnitelmia kuulee joka kaupungista.

Aidosti tuntuu siltä että luodakseen jotain uutta täytyy irrottautua vanhasta, lopettaa muiden kuuntelu ja ottaa niin paljon etukenoa että se tuntuu jopa hullulta. Laskelmoidulta hulluudelta.

Onnittelen kollegoitani Cor Groupissa. Hyvinvointiasumiseen liittyvä palvelukonsepti on juuri riittävän haastava hanke toteutuakseen.